Pölyn hoitopäiväkirja

Jee! Viikonloppu edessä ja mitäpäs sitä muutakaan ohjelmaa tällä kertaa olisi kuin talleilua vuorokauden ympäri. Heti kotiin päästyäni heitin koululaukun nurkkaan, vaihdoin mukavat tallicolleget päälle ja lähdin kohti Nuppulaa. Koska halusin olla nopeasti perillä, otin tällä kertaa kulkupeliksi polkupyörän. Lunta ei ollut enää nimeksikään ja ilmassa tuoksui ihan kevät. Vielä oli liian aikaista unelmoida kesälaitumien tuoksusta, mutta kieltämättä tulevan kesän heppakommellukset pyörivät mielessäni kun poljin vimmatusti kohti tallia.

Viimein perillä! Asettelin pyörän kuivikevaraston nurkalle ja menin talliin sisään. Siellä oli vielä tietenkin hyvin hiljaista. Hymyilin vilkaistessani Pölyn karsinaa, Melle oli sen minulle jättänyt siivottavaksi kun päivällä koulusta hänelle vitsillä lähetin viestin "Arvaa vaan kuka haluaa tulla tänään puunaamaan Pölyn ja boxin! " Ripeästi hainkin kottarit ja talikot ja ryhdyin huhkimaan. Aiemmin viikolla naksahtanut sormi oli jo parempi, eikä häirinnyt työn tekoa enää niin paljoa. Kärrätessäni kakkakuormaa lantalaan törmäsinkin viimein Melleen joka tervehti iloisesti. Hänellä oli pari tunnille menevää heppaa käsipuolessaan, ja pyysi minua hakemaan Pölyn ja Woogien tarhasta. Niinpä minä heti seuraavaksi meninkin kaksikon aitaukselle riimunnarujen kanssa. Pöly ja Woogie olivat niin suloinen yhdistelmä tullessaan ystävällisesti tarhan perältä luokseni ja lampsivat sitten kiltisti rintarinnan talliin! Toimistosta kuului tuntilaisten hälinää kun suljin hepat karsinoihinsa. Sain juuri Woogien oven kiinni kun toimistosta purkautui viisi 10-13-vuotiasta ratsastajaa, jotka ryntäilivät innoissaan varustehuoneeseen. Perässä tuli uupuneena hymyilevä Melle. "Noniin, mitenkäs sinun sormesi voi? Olisi nimittäin taas Pölyn kanssa liikkumista sinulle luvassa, pidin huutoäänestyksen ratsastajille ja valitettavasti kukaan ei halunnut Pölyä ratsuksi", tallinomistaja sanoi. "No voi Pöly-parkaa, mitenkä se nyt sillä lailla", esitin olevani todella pettynyt kun hoitsuni ei päässyt lapsosten tunnille. "Sormeni on oikein hyvässä mallissa, kiitos kysymästä, kaipaa vain lisää harjoitusta!" "Sepä hienoa, patistan teidät taas Pölyn kanssa samoilemaan", Melle naurahti. "Mutta yhdellä ehdolla! Autat ensin minut ja tuntilaiset kentälle."

Sehän sopi oikein hyvin, ja seuraavat puoli tuntia huhkin ja ahersin vilkkaiden ratsastajien ja heidän ratsujensa parissa. "Linalina! Autaauta! Kersti ei nosta kavioita! En saa Roffelle suitsia!" kuului jatkuvasti joka puolelta ja lievästi sanottuna olin helpottunut kun kaikilla hevosilla oli vihdoin varusteet päällä ja letka lähti kentälle. Tomerat ratsastajat pääsivät ripeästi selkään ja pieneen ääneen huokaisin helpotuksesta Mellelle. "Tervetuloa arkipäivääni", tallinomistaja naureskeli. Kentältä lähtiessäni osoittelin vielä collegepöksyjäni ja tennareitani. "En kyllä ollut aivan varautunut siihen ratsastukseen, nää ei oo kauheen turvalliset." "Noh, menkää vaikka ilman satulaa, Pöly toimii kyllä niinkin. Eipähän ole jalustimia joihin jäädä jumiin", Melle ehdotti. "Vastaanotan tämän haasteen!" huudahdin ja kirmasin talliin takaisin.

Pöly oli jo ehtinyt kieriä puhtaissa alusissaan joten minulla riitti harjattavaa. Ruuna vain nautiskeli alahuuli lörpällään kun ensin sudin enimmät roskat pois pölärillä ja sitten tartuin kumisukaan. Tämä heppa ainakin tykkäsi perusteellisista harjauksista! Eikä se kyllä haitannut, itsekin tykkäsin puunailusta ja pian Pöly näyttikin niin siistiltä kuin talvikarvaansa vaihtava hevonen voi näyttää. Viimeistelin vielä harjan ja hännän silkkisiksi ja valmista tuli! Pöly ei arvostanut harjaushetken päättymistä ja pinteleiden käärimistä mutta tyytyi murjottamaan korvat taaksepäin sojottaen. "Kuule, nyt päästään tekemään jotain hyvin jännittävää", kuiskasin ruunalle kun tartuin suitsiin jotka karsinan edessä odottivat. Laiskasti Pöly imaisi kuolaimet suuhunsa. Remmejä kiinnittäessä tajusin unohtaneeni heijastinliivit kokonaan! Turvallisuussyistä laitoin äkkiä riimun suitsien päälle ja sidoin Pölyn odottamaan kun lähdin kaivamaan heijastimia varustehuoneesta. Sieltähän ne laatikonpohjalta löytyivät jälleen. Tämän sählingin jälkeen saatoin taluttaa satulattoman Pölyn tallin pihalle, missä ähelsin selkään tukevan puupenkin päältä. Olipa onni taas että ihana hoitoheppani oli niin rauhallinen, eikä hievahtanutkaan vaikka selkäännousuni ensin vähän epäonnistuikin! Vasta pohkeen painalluksesta se lähti verkkaisesti liikkeelle.

Pölyn selkä oli leveä ja tasainen, mutta selkäranka painoi hieman takamukseen. Enpä ollut loimeakaan ottanut, joten näillä täytyi pärjätä. Ohjasin Pölyn samalle reitille kuin viimeksi Mellen kanssa, eikä ruuna tuntunut olevan moksiskaan vaikka tällä kertaa olimme ihan kahden. Katselin maisemia ja huomasin tuntilaisten kaikonneen kentältä. Muistelinkin, että perjantain eka tunti oli maastoryhmä, joten Melle varmaan samoili tällä hetkellä heidän kanssaan jossain lähimetsikössä! Minä puolestaan päätin kokeilla vähän lisätä vauhtia Pölyn kanssa, kun pohja tuntui ihan hyvältä. Ruuna tuli heti hyvälle kuolaintuntumalle kootessani ohjat käteen ja lähti rauhalliseen raviin. Verkkaisessa tahdissa oli mukava istua ja matka taittui rattoisasti. Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin hidastaa käyntiin ja ohjata Pölyn yhdelle poikkeavalle metsäpolulle. Se oli pieni kinttupolku, jossa ruunan täytyi katsella jalkoihinsakin. Polku tuntui jatkuvan ikuisuuden mutta viimein se laskeutui kynnetyn pellon reunaan, jossa meni samanlainen hyväpohjainen tie jota aiemminkin kävelimme. Tätä paikkaa en muistanut viimekerralta. Kävelimme ensin tutkimaan tien toisen pään, joka loppui tiheään pusikkoon. Kääntäessäni Pölyn ympäri sain suorastaan kuningasajatuksen. Mitäpä jos kokeiltaisiin ottaa vähän laukka-askelia? Tein puolipidätteitä saadakseni Pölyn kuulolle ja nostin sitten ravin kautta laukan. Olipa ruunalla ihana, keinuva laukka ja se eteni rauhallista tahtia yrittämättäkään ryöstää! Vai hetkinen... Yhtäkkiä Pölyn korvat nousivat pystyyn, kuolaintuntuma katosi ja laukka muuttui töksähteleväksi ja hallitsemattomaksi. "Eieieiei", ajattelin kauhuissani ja tein pieniä pidätteitä minkä kerkesin. Entiseltä hoitsultani olin saanut niin paljon kylmää kyytiä että tiesin miltä se tuntuu. Yhtäkkiä Pöly ikäänkuin vinkaisi ja heitti päätään täysin epäpölymäisesti. Sitten se singahti lujempaan laukkaan eikä minun auttanut kuin roikkua kyydissä. Maisema vilisi silmissä enkä tiennyt mihin tie johti. Ainakin se kapeni huomattavasti... Pölykin huomasi sen nimittäin äkkiarvaamatta ruunan vauhti tössäsi siihen. Niin, ratsastajalle ei tässä tapauksessa jää kuin yksi vaihtoehto - jatkaa matkaa maan kamaralle.

"Kukkuu!" kuulin Mellen äänen yläpuoleltani. Makasin mahallani kostealla metsäpolulla ja kohotin katseeni syljeskellessäni havunneulasia suusta. Melle piteli Pölyä suitsista kiinni ja muutaman metrin päässä seisoi joukko hämmentyneitä tuntilaisia hevostensa kyydissä. "Oletko kunnossa, sattuiko?" Mellen äänensävy oli huolestuneempi nyt. "Ei ollenkaan, ylpeys taisi vain kokea kolauksen", totesin ja pungersin maasta ylös tomuttaen vaatteitani. "Niin, ei se vauhti tapa vaan äkkipysähdys", tallinomistaja sanoi helpottuneena. "Pöly halusi ottaa kaverit kiinni!" Melle punttasi minut takaisin Pölyn selkään ja liityimme tuntilaisten joukkoon. Heidän ohjelmaansa kuului hallittu laukkaaminen tällä samaisella peltotiellä, ja me Pölyn kanssa katselimme kun innokkaat ratsastajat viilettivät tiellä jossa itsekin olimme äsken kiitäneet. Pöly seisoi nyt rauhallisesti takajalkaansa lepuuttaen, eikä ollut moksiskaan vaikka kaverit välillä vähän pukittelivat ja ilakoivat. "No, ainakin Pöly meni aivan upean näköistä laukkaa ennen stoppiaan", Melle totesi vieressämme seisoessaan. Minuakin alkoi jo naurattaa, mahdoimme olla koominen näky Pölyn laumasieluisuuden iskiessä... Ratsastustunti alkoi loppua, joten yhdellä kasvanut hevosletka lähti kävelemään takaisin kohti tallia. Otimme vielä pienen pätkän ravia, vain todetaksemme että minä en tosiaan ollut ruhjonut kroppaani pahemmin.

Ilta oli jo pimeämpi kun saavuimme Nuppulan pihalle. Taputukset kaikuivat ympäriinsä kun joukko kiitteli hevosiaan ja laskeutuivat selästä. Veimme hepat karsinoihinsa eikä tällä kertaa avunhuutoja kuulunut. Tai ehkä minun luottoni oli vain mennyt nuorempien ratsastajien silmissä. Jokatapauksessa, rauhakseen hoidin Pölyn yökuntoon harjauksineen päivineen. Pintelit olivat likaantuneet ja varustehuoneessa totesin satulahuovankin vaativan pesua, joten heitin tavarat pesukoneeseen pyörimään. Ohjelman valmistumista odotellessa ehdin hyvin pestä perusteellisesti Pölyn suitset. Irrottelin kaikki osat ja hinkkasin ne viimeisen päälle puhtaaksi. Ennen kotiin lähtöä ripustin vielä pyykit kuivumaan ja kävin hyvästelemässä sekä Pölyn että Mellen. "Oletko nyt varmasti ihan kunnossa?" tallinomistaja kysyi toimistopöytänsä takaa. "Olen olen! Maineeni taitaa olla vain mennyttä. Tulen vaikka huomenna heti uudelleen varmistamaan sinulle että ei yksi putoaminen minua haittaa!" "Selvä, otan aina mielelläni aamutalliapulaisia tänne", tallinomistaja naurahti. Toivottelimme hyvät yöt ja minä lähdin varovaisesti pyöräilemään kotia kohti. Tietenkin polkupyörästä oli valo rikki, enkä halunnut lisää kommelluksia tälle illalle!

//Noniin mä nyt päätin että kirjotan tänne foorumille ja luovun pinttyneestä freebok-tavasta! Ja hokasin extratehtävienkin hienouden

Hienoa että sormi voi jo paremmin, muistathan olla kuitenkinviellä varovainen, jottei se kipeydy uudestaan. Apusi oli muuten korvaamatonta ennen tyttöjen ratsastustuntia.. meillä kun sattuu aina olemaan iltapäivisin aikamoista hälinää, mutta siitä se yleensä rauhoittuu kun hevoset on saatu kentälle saakka.

Maastoreissusi kuulosti jännittävältä ja Pölyhän varsin innostui ! Sillä taitaa olla vähän kevättä rinnassa, kun tänäänkin tarhassaan spurttaili ihan innostuneena Woogien kanssa ;D
Säikähdin kuitenkin aikalailla muksahtamistasi polun varteen, mutta onneksi voin huokaista helpotuksesta ettei sinuun sattunut.

Kaikinpuolin tarinasi oli oikein kiva jälleen ! Saat ihan hymyn huulilleni kun näitä pääsen lueskelemaan Sulla on valtavan jännittävä mielikuvitus, teksti oli jälleen virheetöntä ja niiin helposti luettavaa. En voi muuta sanoa kuin että kiitos sinulle !
Niin ja hienoa että uskaltaudui tänne foorumien ihmeelliseen maailmaan, täällä ei ainakaan taida tulla herjauksia sanamääristä

Tarinastasi saat 25ve sekä extra -merkin kaappiisi.

terveisin, Melle

Suunnistin taas maanantaina heti koulun jälkeen Nuppulaan. Tälle illalle olin varannut itselleni ratsastustunnin, ja kieltämättä vähän jännitti mennä pitkästä aikaa opettajan valvovan silmän alle! Tallille saavuttuani jätin ratsastuskypärän Pölyn kaappiin ja menin tuttuun tapaan siivoamaan ruunan karsinaa. Kun olin loppusuoralla, kuulin Mellen tervehdyksen oven takaa. "Moi!" huikkasin takaisin."Tuletko kanssani hakemaan hevosia? Sinun tuntiasi ennen on alkeistunti, ja oppilaiden kanssa tarvittaisiin apua", tallinomistaja kysäisi. Minullehan se sopi, ja tein vauhdilla karsinan loppuun. Sitten suuntasin tarhoille.

Otin Woogien samalla sisään, vaikkei se tällä kertaa tunnille osallistunutkaan. Se olisi kuitenkin käynyt levottomaksi jäätyään yksin, joten näin oli parempi. Autoin Melleä vielä parin hepan sisäänotossa ja jäin sitten odottelemaan pikkuratsastajia. Alkeistunnille osallistuivat vain Pöly ja Kersti, ja minä tietysti lupauduin avustamaan Pölyn kanssa. Kun tuntilaiset saapuivat talliin, totesin että Pölyn ratsastaja ei ihan mikään "pikkuinen" tainnut ollakaan, vaan aikuinen nainen joka näytti hieman jännittyneeltä ennen ratsastustuntinsa alkua! Reippaasti hän tuli kuitenkin kanssani hakemaan Pölyn tavarat, ja alkoi harjata ruunaa. Minä yritin olla tekemättä liikaa ratsastajan puolesta, tyydyin vain hellittelemään hoitoheppaani. Toiselta puolelta käytävää kuului Mellen opastava ääni kun hän neuvoi toista ratsastajaa Kerstin kanssa. Tämä taisi olla naisen tytär, ainakin roimasti nuorempi hän oli. Jutustelinkin Pölyn ratsastajan kanssa niitänäitä, ja minulle selvisi että ei tämä hänen ihan ensimmäinen tuntinsa ollut. "Taluttajasta en vielä halua luopua", nainen vakuutteli. Hymyilin rohkaisevasti ja aloin sitten näyttää pinteleiden käärimistä.

Pian hepat olivat saaneet varusteetkin yllensä, hitaasti mutta varmasti. Ratsastajan rauhoittelemiseksi laitoin riimunnarun kiinni melkein nukkuvan Pölyn kuolainrenkaaseen, ja lähdin johdattamaan heitä kentälle. Kersti tallusteli edellämme yhtä rauhallisesti. Pienen ryhmäkoon vuoksi tunti saatiin nopeasti alkuun, ja minä lähdin kulkemaan Pölyn vierellä uraa pitkin. Melle tuntui keskittyvän vuoron perään molempiin ratsastajiin, korjaili heidän istuntaansa käynnissä ja harjoitti mm. pysähdyksiä. Pölyn käynti oli hyvin uneliasta ja se pysähtyikin helposti. Oli mukava huomata, miten ratsastajan itseluottamus kasvoi Pölyn totellessa kuuliaisesti. Mellen kehottaessa ratsukot raviin hän ei kuitenkaan ollut enää yhtä itsevarma, vaan takertui satulaan Pölyn lähtiessä laiskasti hölkkäämään. "Muista ryhti! Ja keventäen, ykskaksykskaks..." Melle huuteli kentän keskeltä. Minua alkoi jo hengästyttää, mutta onneksi sitten koitti käyntiin siirtyminen ja suunnanvaihdos. "Mitä jos kokeilisit nyt mennä ihan itsenäisesti?" Melle sanoi rohkaisevasti ratsastajalleni. "Linan täytyy vielä valmistautua omaa ratsastustaan varten, ei kuluteta hänen kaikkia voimiaan!" Nainen näytti ensin hyvin pelästyneeltä, mutta vakuuttelin hänelle Pölyn olevan rauhallisin ratsu koko maailmassa. "Ja minä juoksen tarvittaessa vierelläsi", Melle vakuutti. Sitten hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Noniin, hopihopi! Sitten vaan ratsastuskamppeita niskaan!"

Ja niinpä hölkkäsin takaisin talliin jossa vedin chapsit pohkeiden suojaksi ja painoin kypärän päähäni. Olo oli kuin ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mokomat perhoset vatsassa. Tuttu hevonen ja tuttu opettaja, silti minua hieman jännitti! Join lasin vettä ja menin sitten takaisin kentälle. Muut tunnillemme osallistujat, yhteensä 3 ratsukkoa, tulivat perässäni ja taluttivat hevoset kaartoon kentän keskelle. Sinne tuli myös Pöly, jonka ratsastaja hymyili leveästi ja taputteli ruunaa minkä jaksoi. Vielä selästä laskeuduttuaankin hän ylisti Pölyä minulle ja vannoi jo odottavansa seuraavaa ratsastustuntiaan. "Olet sinä vaan paras heppa", minunkin oli pakko vähän kehaista Pölyä naisen lähdettyä. Melle huuteli meille avustavansa Kerstin talliin ja käski ottaa alkukäynnit itsenäisesti rauhallisesti. Kapusin Pölyn selkään ja säädin jalustimet itselleni sopiviksi. Toisin kuin muut hepat, Pöly oli jo ehtinyt liikkua joten aloin melkein heti keräillä ohjia käteen ja taivutella ruunaa. Hain sille aktiivisempaa käyntiä ja pyöreämpää muotoa. Muutkin ratsukot alkoivat pikkuhiljaa taivutella käynnissä, ja pian Melle saapuikin kentälle tomerana opettajana. "Noniin, ja sitten kevyttä ravia! Haluan teiltä isoja liikkeitä, ei mitään mummoravia, meillä täytyy olla askelia joista lähteä työstämään hevosia!" hän huuteli sulkiessaan porttia. Pöly ja iso ravi, siinäpä tehtävä! Ruuna oli juuri saanut löntystää tunnin verran, joten nyt se yritti ensin kokeilla jospa se onnistuisi taas. Eipä käy, kertoivat pohkeeni ja pieni raipan näpäytys takalistolle. Juuri kun luulin saaneeni jotain aikaiseksi, Melle otti meidät silmätikuksi. "Enemmän, enemmän ja vielä enemmän, Lina ja Pöly! Kyllä siitä irtoaa, ei se mikään pieni poni ole!" Otin ääniavut tehosteeksi ja nyt saatoin jo tuntea takalistossani Pölyn kintereiden nousevan. Melle käski meidän ravata vielä toiseen suuntaan ja ottaa sitten samalla tapaa laukkaa alkuverryttelyksi. Laukka Pölyltä irtosikin jo aktiivisemmin, mutta sain tehdä töitä ettei meno ollut pelkää juoksemista vaan isoa askelta. Joku hevosista jo pukittelikin, tein huomion silmänurkastani. "Noniin, hyvä Lina ja Pöly, sehän näyttää jo laukalta!" Melle kehaisi kun pyyhälsimme hänen ohitseen. "Sitten kokeillaan onnistuuko takaisintulo, haluan nähdä kokoamisia ja taivutuksia. Ratsastakaa jokaiselle sivulle ympyrä, katseet ylös ja varokaa toisianne." Pölylle kokoaminen ei ollut hankalaa, se oli vertynyt jo ja lyheni ihanasti kun tiivistin istuntaani. Oikeassa kierroksessa Melle pyysi meitä tekemään hieman syvempiä taivutuksia, jotta saataisiin Pölyn hankalampikin puoli toimimaan.

Huh, viimein välikäynnit! Olin niin uppoutunut ratsastukseen, etten edes huomannut olevani niin hengästynyt ja kuumissani. Pölykin oli hionnut joka puolelta, huomioin löysätessäni ohjia. Välikävelyn aikana Melle tuli kertomaan kommentteja jokaiselle ratsastajalle ja sanoi mitä pitäisi huomioida lopputunnin aikana ja muutenkin jatkossa. Kun kaikki olivat palautteensa saaneet, työnteko jatkui. "Okei! Nyt haluaisin tutustuttaa teidät avotaivutuksen ihmeelliseen maailmaan", Melle aloitti tunnin aiheen. "Onhan se kaikille tuttu juttu?" "Joo. Sun tunneilla aina!" joku ratsastajatytöistä huokaisi. "Se on hyvä ja tärkeä liike!" Melle ilmoitti tiukasti ja alkoi selostaa faktoja avotaivutuksesta. "Nyt aloitetaan käynnissä pitkillä sivuilla, voitte aloittaa harjoituksen merkistäni ravissa mutta tarpeen vaatiessa aina palata käyntiin jos tuntuu että menee sähläykseksi." Jälleen opettaja otti meidät yksitellen silmänsä alle kun harjoittelimme taivutusta. Minusta tuntui että olimme ensin Pölyn kanssa ihan solmussa, mutta Mellen ohjeiden ansiosta alkoivat taivutukset sujua. "Noniin, nyt alkaa näyttää hyvältä", Melle naurahti noin viidennentoista kierroksen jälkeen. "Siirtykää tekin raviin." Muut menivätkin jo harjoitusravia ympäri kenttää ja me Pölyn kanssa liityimme seuraan. Jostain syystä taivuttelu tuntui helpommalta ravissa, ja sujui paremmin. "Lisätäänpäs vaikeustasoa", Melle jatkoi tehtävää. "Kääntykää keskihalkaisijalle minua kohti, sitten haluan nähdä taivutusta molempiin suuntiin, vaihto tapahtuu tasan keskipisteessä!" Melle ei tosiaan päästä meitä helpolla, minä tuumin ja käänsin rohkeasti Pölyn keskihalkaisijalle. Ruuna örisi tosissaan ja keskittyi korvat takana tehtävään. "Tahdon nähdä teidät vielä paremmin kolmella uralla, mutta Pölyn motivaatiossa ei ole mitään moitittavaa", Melle kommentoi suorituksemme nähtyään. Tehtävä viimeiseltiin vielä laukannostolla, jota seurasi avotaivutus pitkällä sivulla. Mitkään koulumurheet eivät kyllä mieltä painaneet, niin kovasti tuli ratsastukseen keskityttyä! En edes tajunnut ajan kulkua, kunnes Melle huusi kentän päädystä: "Noniin, vielä viimeiset huippusuoritukset kaikilta ja sitten voitte jäädä yksitellen loppuraveihin. Lina ja Pöly sieltä ensin!" Olimme molemmat Pölyn kanssa jo aika uuvahtaneita, mutta jaksoimme yrittää vielä tämän viimeisen kerran. Mellellekin taivutuksemme kelpasivat, ja hän käski meidät hyväksyvästi ravailemaan. Annoin Pölyn venyttää kaulaansa ja pidentää askeltaan, ja taputtelin sitä ravin tiimellyksessä. Kun hevonen tuntui hyvältä ja rennolta, jättäydyin käyntiin ja annoin Pölylle pitkän ohjan.

Muutkin alkoivat pikkuhiljaa kävellä ja hengästyneitä hevosia saikin jäähdytellä aika kauan. Melle kävi taas pitämässä kommenttikierroksen, jonka jälkeen ratsastimme letkassa tallin ovelle asti ja laskeuduimme selästä. Jalkani olivat kuin spagettia, vatsalihaksista puhumattakaan! Ja jotkut väittävät ettei ratsastus ole urheilua... Halasin ehtyneillä voimillani Pölyn hikistä kaulaa, mutta ruunaa ei kauaa hellyydenosoitukset kiinnostaneet. Se halusi talliin! Riisuin Pölyltä varusteet karsinassa, mutta päätin sitten viedä sen vesiboksiin. Ruuna ansaitsisi kunnon pesun! Aloin suihkutella Pölyä lämpimällä vedellä ja se huokaisi tyytyväisenä. Hien lisäksi Pölystä irtosi karvaa vaikka millä mitalla, ja viemäriin virtasi melkein ruskeaa vettä. Kun olin saanut koko hepan suihkuteltua, kuivasin sen huolellisesti hikiviilan ja pyyhkeen avulla. Päälleenn ruuna sai vielä suurensuuren hiittiloimen, jottei vahingossakaan tulisi kylmä! Voipunein askelin Pöly käveli perässäni karsinaansa. Siellä se heittäytyi oitis piehtaroimaan. Pudistelin päätäni ja totesin että ehkä kuivikekerros edesauttaisi jotenkin ruunan kuivumista. Pölyn hoidettuani siivosin vielä varusteet pois ja laitoin hikiset satulavyön- ja huovan kuivumaan. Vasta tämän jälkeen istahdin varustehuoneen lattialle toteamaan miten poikki olin! Vielä pitäisi mennä kotiin lukemaan kokeisiin! Vääntäydyin ylös lattialta ja päätin jättää ratsastusvarusteeni tallille. Sitten kävin vielä hyvästelemässä Mellen, joka piti illan viimeistä tuntia kentällä. Maksoin hänelle tuntini ja ilmoitin pesseeni Pölyn. "Se olikin ihan pesun tarpeessa!" tallinomistaja naurahti. "Minä huolehdin loimen siltä pois iltatallin yhteydessä, mene ihmeessä kotiin lukemaan." "Jos vain jaksan", sanoin voipuneena ja toivotin hyvät illan jatkot. Melle uppoutui takaisin tunnin pitoon ja minä lähdin raahautumaan kotiin. Tänään kotimatka tuntui tuplasti pidemmältä kuin yleensä!

Olipas kiva että jaksoit tulla taluttamaan Pölyä! Saatkin tästä talutusmerkinnän kaappiisi, sillä 7 merkkiä keskiviikon talutustunneilta kerättyäsi on mahdollista saada ilmainen ratsastustunti.

Ratsastustuntisi sujuikin aivan loistavasti siihen nähden, ettet olekaan tainnut ruunan kanssa päästä viellä kovinkaan moneen kertaan kenttämme aitojen sisäpuolelle. Pölyä tosiaan pitää muistaa jo alkutunnista ratsastaa paljon eteen, mutta kun energia liikkumiseen löytyy, niin Pölystä kyllä irtoaa ! Yhteistyönne näytti kyllä todella hyvältä, vaikka tietenkin ensimmäinen kunnon treeni saattaa tuntua hakemiselta ja sähläykseltä ainakin selästä käsin. Kunhan saat viellä apujasi hieman täsmällisemmiksi, uskon teidän pääsevän viellä vaikka minne saakka

Tarinasi oli helppo lukuinen ja erittäin mukavalla kielellä kirjoitettu. Tykkäsin lukea ! Ansaitsekin tästä 23ve tallikaappiisi.

terveisin, Melle

Perjantai-iltapäivänä lähdin taas pitkästä aikaa käppäilemään kohti Nuppulaa. Pölyä oli jo hirmuinen ikävä, ja olinpa edellispäivänä soittanut vuolaasti anteeksipyydellen Mellelle kun en ollut ruunaa käynyt hoitelemassa. "Kyllä se täällä hengissä pysyy, älä huoli!" tallinomistaja oli naureskellut mutta minä kuitenkin lupailin tulla pikimmiten taas rapsuttamaan Pölyä. Iltapäivä oli jo pitkällä kun saavuin Nuppulan pihalle, mutta hevoset ulkoilivat vielä loimet niskassaan. Inhottava takatalvi oli iskenyt, minullakin oli ylläni taas paksummat tallivaatteet, joissa tulikin ärsyttävän kuuma kun Pölyn karsinaa aloin siivoilemaan! Turhautuneena viskasinkin takin hetken kuluttua pois, ja homma sujuikin helpommin kevyemmässä vaatetuksessa. Kun karsina oli siivottu, otin työn alle vielä Pölyn ruoka- ja juomakipot jotka putsasin huolellisesti. Kyllä nyt ruunan kelpasi niistä taas syödä!

Palaillessani lantalasta tyhjän kottikärryn kanssa, törmäsin stressaantuneen näköiseen Melleen. Tervehdimme toisiamme ja kysyin tallinomistajalta mistä moinen olemus. "Huomenna on Nuppulan ensimmäinen kilpailupäivä, ja minulla on niiin paljon hommaa!" tallinomistaja vaikeroi. "Kokeneita apukäsiä kyllä tulee ulkopuolelta, mutta on tässä työtä. Illemmalla pitäisi ratamestarin kanssa se ratakin väsätä pystyyn." Myötätuntoisena kuuntelin Mellen juttuja, mutta yhdessä totesimme että onhan se hauska kisapäivä kyllä kaiken uurastuksen arvoinen. Sitten lähdin taas Mellen avuksi hakemaan hevosia. Pöly oli menossa maastotunnille, joten riisuin siltä heti loimen ja aloin harjailemaan. Ruuna taisi tunnistaa tutut otteeni, tai sitten pienessä mielessäni vaan taas kuvittelin liikoja... Ainakin se nautiskeli harjauksesta silmät ummessa takajalkaansa lepuuttaen! Koska Pöly oli ulkoillut koko päivän loimi päällään, eikä ilmeisesti ollut halunnut loskassa piehtaroida, se oli aika puhdas ja harjaamiseni oli lähinnä terapeuttista hierontaa. Pian Pölyn ratsastajakin ilmaantui paikalle, vaativasti tapittaen karsinan oven raosta. Annoin hänelle vapaat kädet touhuta Pölyn kanssa ja tyttö livahtikin karsinaan katsahtaen minua hieman oudosti. Mietin hetken mistä moinen ilme mutta sitten mieleeni juolahti muutaman viikon takainen mätkähdys metsäpolulle suoraan tämän kyseisen tunnin ratsastajien edessä. Mitä lie tämä ratsastaja ajattelikin minut nähdessään! Koska Pölyn kanssa ei mitään hoito-ongelmia ollut, siirryin auttelemaan vähän nuorempaa tyttöstä Oceanin kanssa. Tämä ei ollut kovin montaa kertaa Nuppulassa ratsastanut, ja näytti hieman jännittyneeltä harjatessaan ponia. Tyttö varmisteli koko ajan että olihan hänen ratsunsa kiltti maastossa, ja minä vakuuttelin että Melle ei kenellekään liian vaativaa heppaa antaisi. Ratsastaja rauhoittui hieman, mutta se haihtui nopeasti kun Ocean melkeen puraisi häntä satuloidessa. "Sintti!" sanoin vihaisesti ja pitelin tammaa riimusta niin kauan että tärisevä tyttö sai satulavyön kiinni. Autoin ponille suitset päähän ja saatoin ratsukon tallipihalle selkäännousupaikalle. "Voisitko kävellä meidän vierellä tuon tallitien loppuun?" ratsastaja kysyi hiljaa selkään päästyään. Minä lupauduin kävelemään ja informoin asiasta Melleä, joka oli juuri myös kivunnut oman ratsunsa selkään. "Hmm, selvä on", tallinomistaja sanoi mietteliäänä.

Hevosletka lähti kävelemään Nuppulan pihatielle, samaiselle josta minäkin aina tallustelin tallille. Sintti ratsastajineen oli jonon keskivaiheilla, edessä keikkui vain Pölyn leveä takamus. En pitänyt ponista edes kiinni, vaan juttelin rauhallisesti niitänäitä ratsastajan kanssa joka tuntui jo hieman rentoutuvan rauhallisesti kävelevän Sintin selässä. Kun letka lähti ylittämään maantietä, taputin ponin kaulaa ja jättäydyin pois ratsukon rinnalta. "Taidan sittenkin pärjätä", nuori ratsastaja virnisti vähän hermostuneena ja katosi tien toisella puolella olevaan metsikköön. Hymyilin rohkaisevasti ja kävelin takaisin Nuppulaan. Koska tässä nyt aikaa oli, päätin siivota Pölyn kaapin perusteellisesti. Sitä en ollutkaan vielä tehnyt. Varasin itselleni sangollisen vettä ja liinoja hyllyjen pyyhkimiseksi, ja aloitin vetämällä kaikki tavarat ulos kaapista. Hyllyt olivat täynnä karvoja, tomua ja ties mitä, jotka katosivat märällä rätillä hinkkaamalla. Kun kaappi oli puhdas, aloin laittelemaan tavaroita paikoilleen. Loimet ja pyyhkeet viikkasin huolellisesti ja järjestelin kaikki epämääräiset purkit ja purnukat siisteihin riveihin. Harjapakki lojui vielä tallin käytävällä, mutta sen kävin puhdistamassa ulkosalla. Pölyä (hehheh) ja likaa oli sinnekin kertynyt, ja tomutin kaikki harjat samalla kertaa. Valmista tuli! Mennessäni takaisin varustehuoneeseen huomasin aiheuttaneeni melkoisen sotkun, joten lakaisin lattian ja pyyhin sen vielä märällä lastalla siistiäkseni jälkeni. Siinä touhuillessa oli huomaamattani eka tunti jo loppunut, ja kuulin ratsukoiden klopsottelevan talliin. Kävin oitis kysäisemässä Oceanin ratsastajalta miten maastoretki oli sujunut. Yllätyksekseni tämä kertoi pudonneensa yhden ravipätkän aikana, kun Ocean kompuroi, mutta tipahtaminen oli näköjään vaikuttanut itseluottamukseen vain positiivisesti. Tyttö piti sitä vain hauskana juttuna, etenkään kun se ei sattunut lainkaan. "Hienoa", totesin hymyssä suin ja avustin ratsastajaa riisumaan varusteet.

Kun Ocean oli purettu, huomioin Pölynkin ratsastajan jo poistuneen. Harjaamisen sijaan hän oli jättänyt Pölyn hikisenä karsinaan ja viskonut varusteet ihan sekaisin juuri siivoamaani kaappiin! Huokaisten otin suitset käteeni, kävin pesemässä kuolaimet ja laitoin kaiken siistiin nippuun paikoilleen. Sitten menin harjaamaan Pölyn, hyvin huolellisesti tällä kertaa. Ruuna oli hieman väsähtäneen oloinen ja luimi merkiksi haluavansa olla rauhassa. "Suitaan nyt karvasi suoraksi", supatin Pölylle ja vikkelästi tartuin harjaan. Korvat nousivatkin äkisti pystyyn, kun löysin makeasti kutisevan kohdan ja sitä saikin rapsuttaa hetken aikaa! Harjaushetkemme kestikin kauemmin kuin alunperin ajattelin, ja äkisti huomasin tallin kellon näyttävän jo seitsemää. Kohta piti olla jo perjantain riennoissa mukana, joten kiirehän tässä alkoi tulla. Viimeistelin Pölyn harjauksen ja suukotin hevosta hyvästiksi. Kävin myös toivottamassa toimistossa istuvalle Mellelle tsempit viikonlopun kisoihin, ja lähdin sitten pikavauhtia kotiin.

//Täällä taas, vähän tuli kiirus lopetella tarina mutta tulipa pitkästä aikaa hoidettua Pöly! <3

Olipas kiva nähdä sinustakin vilaus pitkästä aikaa ;D Apusi oli jälleen kerran kultaakin kalliimpaa, sillä Oceanin ratsastaja Oona on viellä hieman arka maastossa (ja taisi jopa hieman säikähtää nähdessään sinut pitkin tannerta silloin kun tumpsahdit Pölyn kyydistä alas). Pölyn selkä on muuten ollut hieman kipeänä nyt viimeaikoina, joten olisi hienoa jos joku päivä ehtisit tulla ratsastamaan ruunan ja harjoitella hieman maapuomeja tai venytellä sen oikein kunnolla vaikka porkkanoiden avulla sekä irtojuoksuttaa, jotta saataisiin jumit auki ! Ei tietenkään ole pakko, mutta mikäli aikataulusi vain antaa periksi Lisäksi jos millään viitsit, niin Pölyn selkään voisi hieroa muutamilla seuraavilla kerroillasi lämpölinimenttiä, kun noita tuntiratsastajia en uskalla päästää heilumaan aivan viellä linimentti purnukan kanssa..

Jokatapauksessa, olipas mukava tarina, selkeää luettavaa ja oikein hyvää tekstiä & kieltä ! Pöly vaikutti illalla olevan oikein tyytyväinen, kun oli saanut normaalia enemmän rapsutuksia ja huomiota. Hienoa, että olet ottanut tarinoissasi huomioon myös tallin muut tapahtumat.

Tarinastasi saat 20ve tallikaappiisi, käyn lisäilemässä tuotapikaa !

terveisin, Melle

Perjantaina saavuin Nuppulaan verrattain myöhään. Kaikki hevoset oli jo keräilty tarhoista talliin, ja näkyipä pihamaalla muutama autokin. Suuntasin suorinta tietä tallin ovelle, suuri kassi kädessäni keikkuen. Vihdosta viimein olin eilen käynyt läheisessä hevostarvikeliikkeessä ostamassa uuden kypärän, vanhan ja nuhjaantuneen tilalle! Tallissa olikin jo melkoinen hälinä päällä, kun ensimmäisen tunnin ratsastajat laittoivat hevosiaan kuntoon. Tein heti huomion, että Pölyllä ei ratsastajaa näkynyt! Oceanin karsinassa sen sijaan huomasin ohi kulkiessani viimeviikkoisen ratsastajatuttuni, Oonan. Ilokseni tällä kertaa hänen otteensa olivat reippaat ponia satuloidessa. Tervehdimme toisiamme tuttavallisesti ja Oona alkoi heti puhua papattaa innoissaan hevosista. "Melle sanoi, että tänään pääsemme kokeilemaan maastoesteitä! Vähän jännittävää mutta enköhän minä selviä, kun Sintti on niin hyvä poni", tyttö pohdiskeli. "Vau! Selviätte varmasti hienosti", sanoin rohkaisevasti. Samassa Melle ilmestyikin paikalle tervehtien iloisesti. Hän ilmoitti Pölyn liikuttamisen olevan taas tänään minun tehtäväni, samoin linimenttihoito. "Nyt kun tulin näin myöhään, en ehtinyt edes karsinaa siivota", häpeilin mutta tallinomistaja vain nauroi. "Jos haluat lantaa lappaa, niin käy siivoamassa Pölyn ja Woogien tarha! Tarhojensiivous on tämän viikonlopun urakka ja enemmän kuin mielelläni otan apuja vastaan." "No sehän sopii!" huudahdin ja jätin hetimiten uuden kypäräni roikkumaan Pölyn karsinan oveen. Sitten lähdin kottikärryn ja talikon kanssa kohti Pölyn ja Woogien tarhaa, jossa odottikin melkoinen määrä lantaa...

Tarhan siivous oli totisesti hieman toista luokkaa kuin karsinan, ja ihmettelin miten Melle jaksaisi viikonloppuna siivota kaikki Nuppulan tarhat. Tuntilaisten kanssa ohi kulkiessaan tallinomistaja oli vilkutellut minulle iloisena ja näyttänyt peukkua. Siivousurakkani aikana jouduin käymään kaksi ylimääräistä kertaa lantalassa, mutta viimein homma oli pulkassa. Kyllä kelpasi taas heppojen pyöriä aitauksessaan! Vilkaisin kelloa ja äkisti oli jo melkein kolme varttia kulunut hommissa. Pudistelin tomut vaatteistani ja lähdin hoitamaan Pölyä. Ruuna otti minut iloisena karsinaansa vastaan kun sinne harjojen kanssa menin, ja aloin pyöritellä karvaa kumisualla. Uppouduin niin työhöni, että en edes huomannut kun puheensorina täytti tallin ja tuntilaiset tulivat purkamaan hevosiaan. Vaihdoin puolta ja Pölyn vatsaa kohti harjatessani huomasin äkisti ruman jäljen sen vatsanahassa! Veri oli hyytynyt jo, mutta hoitsuni ei juuri arvostanut kosketteluani haavan alueelta. Menin oitis kertomaan asiasta Mellelle ja tallinomistaja tuli tarkistamaan tilanteen. "Jaahas, tämmöisiä kevätpuuhia hevosilla, Woogie on tainnut yrittää syödä Pölyn", Melle totesi. "Se on pikkuhaava vain, putsausta ja haavaspraytä niin Pöly paranee muutamassa päivässä." "En varmaankaan voi satuloida sitä tänään?" kysäisin huolestuneena saaden Mellen nauramaan. "Eihän se ole lähimaillakaan satulavyön kohtaa, ei tuo ratsastusta estä!" "Taidan silti mennä ilman satulaa", päätin ja lähdin kohti lääkekaappia.

Pöly vähän väristeli nahkaansa kun putsasin haavaa, muttei alkanut tehdä mitään erikoisempia temppuja. Roiskaisin vielä lilan sprayn päälle likaa karkoittamaan ja sitten heppa oli taas melkein ehjä! Kun lopetin hoitotoimenpiteet huomasin Oonan tuijottavan silmät pyöreänä kalterin toiselta puolen. "Mitä sä teet?" nuori ratsastaja kysyi ihmeissään. "Pölyllä oli tuommoinen haava, niin hoidin sen", selitin tytölle. Oona ihmetteli oliko Pöly nyt vakavasti sairas, mutta kerroin hänelle että hevosten nahka on loppupeleissä aika kestävää tekoa. "Täytyy varmaan osata todella paljon ollakseen hevosenhoitaja", Oona huokaisi lopuksi. "En varmaan ikinä saisi hoitsua täältä!" "Höpsis", sanoin rohkaisevasti. "Ei voi oppia jos ei koskaan tee. Varmasti saisit Melleltä apuja, jos haluaisit alkaa jotain kilttiä ponia hoitamaan." "Niinkö", tyttö ihmetteli mutta vaihtoi sitten puheenaihetta ja alkoi höpistä tunnistaan. Loppuajan Pölyä harjatessani sainkin kuunnella yksityiskohtaisen sepostuksen maastoesteiden hyppäämisestä! Kun olin päässyt pintelien käärintään asti, Oonan tallikyyti saapui ja hän lähti matkoihinsa. Hiljaisuus täytti tallin ja kaikessa rauhassa suitsin vielä Pölyn. Sitten vetäisin kypärän päähän ja lähdimme ruunan kanssa kentälle.

Puomitehtävät olivat nyt ihan vieneet minut mukanaan, ja laitoinkin taas muutamat pitkille sivuille odottamaan. Pöly seurasi lauhkeana perässäni ja antoi kivuta selkäänsä. Nautiskelin alkukäynneissä hiljaisesta, keväisestä illasta ja annoin Pölyn kävellä pitkän tovin. Tein myös pitkän käyntiverryttelyn, ja totuttelin taas ilman satulaa ravaamiseen pienin siirtymisin. Kun olo tuntui varmemmalta, jäimme kokonaan ravailemaan tehden voltteja ja kiemuroita. Pöly tuntui yllättävän hyvältä jo lyhyen verkan jälkeen, ilmeisesti satulatta kulkeminen oli ruunallekin mukavaa ja se teki mielellään töitä. Otin vielä molempiin suuntiin laukkaa ennen puomeille siirtymistä. Pölyn laukassa olisi voinut keinua ikuisuuksia, niin mukavaa se oli! Lopulta aloin taas ravailemaan puomien yli. Ensialkuun pitelin hieman harjasta kiinni, kun Pölyn askel piteni ja ravi alkoi pomppimaan enemmän kun ruuna venytti askeltaan. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin tottui, ja leijailimme tasapainoisesti puomien ylitse! Odottamaton tapahtuma kuitenkin jälleen pilasi taitavan fiilikseni. Taisin ohjata Pölyn jotenkin huonosti puomijonolle, nimittäin ruuna kompuroi jo heti ensimmäisen puomiin mennen totaalisen sekaisin jaloissaan. Pöly päätti, että nyt riitti puomien ylitys ja loikkasi äkisti sivuun tehtävästä - minun jäädessäni niille sijoilleen eli mätkähtäen komeasti puomin päälle, suoraan takamukselleni! Kesti hetken ennenkuin kolotus tunkeutui tajuntaani, ja se kun tapahtui niin en enää kyennyt nousemaan maasta! Pöly katsoi huolestuneena vierestä kun tapahtuman kulku alkoi vähitellen naurattaa minua, ja tyrskin yksikseni siinä puomin päällä. Mikä tuuri ja tähtäys!! Hetken kuluttua vääntäydyin ylös kolottavine kankkuineni, ja päätin ratsastaa vielä hetken. Selkäännousu ei kovin tyylikäs ollut, mutta onneksi Pöly malttoi seistä kilttinä paikallaan. Askellus ei mitenkään mukavalta tuntunut, mutta pakkohan minun oli vielä puomit kertaalleen ylittää. Pöly ei ollut edes hionnut, joten kävelyttelin ruunaa vielä hetken ja vein sen sitten talliin.

Tallin pihalla oli Melle, joka ihmetteli vaivaista kävelyäni. "Mitä on oikein tapahtunut!?" hän kummasteli. En voinut olla nauramatta kertoessani puomihässäkästä, ja Melle vain pudisteli päätään. "Jopa oli taas tuuria! Käy ihmeessä nyt tarkistamassa ettei mitään pahempia nirhaumia ole tullut, minä otan Pölyn." Ojensin Pölyn ohjat omistajalleen ja kipitin vessaan. Eipä enää niin hirveästi naurattanut kun vetäisin housuja alaspäin ja sinipunainen mustelma oli alkanut kohoamaan kankkuuni! Kipeäkin oli vielä, pelkkä hipaisukin sattui. Varovasti puin ratsarit takaisin ja menin tallin puolelle jossa Melle riisui Pölyn suitsia. "Onneksi ei ole kesä ja ei tarvitse vielä mennä bikineissä rannalle!" julistin karsinalle tullessani. "No, miltä näytti?? Tai voin jo melkeen arvata..." Melle sanoi suunpielet nykien. "Joo, eihän se kaunis ollut, mutta taisteluarpia tässä keräillään", naurahdin ja kumarruin vaivalloisesti käärimään pinteleitä auki. "Voin jatkaa tästä!" Melle jäi kuitenkin vielä rupattelemaan kanssani, kun harjasin Pölyä ja hieroin linimenttiä sen selkään. Totesimme molemmat että lihaksisto alkoi tuntua jo paremmalta. Laitoin jälleen ruunalle vielä loimen päälle, ja aloin sitten tehdä lähtöä kotiin. Hyvästelin Mellen joka häippäisi omiin puuhiinsa, ja suukottelin vielä Pölyn. Tallipäivä oli taas pulkassa!

//Edit: idea oli siis tuo muksahdus-ekstratehtävä tähän! 

Olin kyllä ikionnellinen, kun tänä aamuna tajusin sinun siivonneen Pölyn ja Woogien tarhan! Se säästi omaa aikaani aivan suunnattoman paljon, kiitoksia Woogie on tainnut tulla joka keväiseen voimakkaaseen kiimaansa, jonka ansiosta Pöly on tainnut saada vähän hampaasta masuun.. hyvä, että sait haavan hoidettua ! Eiköhän se siitä parane ja jos huomaat siinä ilmenevän turvotusta tai pahenevaa tilannetta, niin muistahan inffota.

Onneksi sinun ei käynyt sen pahemmin, vaikka voinkin kuvitella peffan olevan hieman violetin sävähtävä ainakin nyt seuraavan viikonajan! Toivottavasti kykenet nousemaan ensiviikon ratsastustunnillesi Pölyn kyytiin ja särky hieman hellittäisi ! Sinulle kyllä sattuu ja tapahtuu, pakko myöntää

En tainnut löytää lukemiseltani kirjoitusvirheitä juuri ollenkaan ja tekstin sisältöä sai jälleen lueskella hymyssä suin! Tästä tarinasta tallikaappiisi kolahtaa 26ve sekä extra -merkki

terveisin, Melle

Keskiviikkona tallustelin kohti Nuppulaa Pöly mielessäni. Eilinen estetunti oli tuonut mukanaan hyvän fiiliksen, joka jatkui vielä pitkälle tähän päivään! Tallille saavuttuani tartuin oitis talikkoon, joka tuntui niin keveältä käsissäni kun aloin taas heittelemään lantakikkareita. Siivoukseni lomassa kuulin kuinka tallin käytävää pitkin alkoi pian kuulua kavioiden kopsuttelua - estetiimi saapui ratsuineen valmistautumaan tuntia varten! En hirveästi yllättynyt huomatessani että Pölyä ei tälle tunnille oltu otettu, joten tein rauhassa tehdä boksin loppuun. Kävin kippaamassa kakkakuorman lantalaan ja matkalla törmäsin Melleen. "Heipähei", hän tervehti. "Tulisitko mukaani hakemaan talutustunnille meneviä hevosia? Pölykin on siinä joukossa!" Lähdin ilomielin tarhoille ja hoitsuani tervehtimään. Se tuli leppoisasti perässäni portista, Woogien jäädessä ihmettelemään kauemmaksi. Hain Mellen avuksi vielä Kerstin sisälle, sitten illan heppalauma alkoikin olla jo kaikki sisällä. Talli täyttyi tiimiläisten rupattelun lisäksi hevosten tyytyväisestä örinästä, kun ne piehtaroivat ja möyhivät puhtaissa alusissaan.

Vaikka Pöly talutukseen tänään osallistuikin, päätin silti harjata sen huolellisesti kertaalleen ennen tuntia. Vein sen tällä kertaa oitis harjauspuomille, jossa lentelevät karvat kulkeutuivat tuulen mukana kauas pois. Nyt Pöly oli myös puomilla huomattavasti rauhallisempi kuin eilen, korvat vain liikkuivat sen merkiksi että hevonen tarkkaili ympäristöään. Nautiskelimme yhteisestä harjaushetkestä parinkymmenenminuutin verran, mutta sen jälkeen päätin viedä Pölyn hetkeksi vielä karsinaan lepäämään ennen tunnille menoa. "Etkä sitten makoile siellä", vannotin ruunalle päästäessäni sen irti karsinassa. Pöly vain pärskähti vastaukseksi ja käänsi minulle heti takapuolensa. "Höpsö", totesin puoliääneen ja lähdin hakemaan ulos unohtuneen harjapakin talliin turvaan. Sitten suuntasin uteliaana kentälle seuraamaan estetiimin treenejä. Kauaa en kentän laidalla kerennyt keikkumaan, kun Melle nakitti minut nostelemaan esteitä. Eipä se juuri haitannut, sillä kentän keskeltä oli aitiopaikka katsella ratsukoiden harjoittelua! Puomit eivät juuri putoilleet, joten tehtäväkseni jäi vain nostella esteitä korkeammiksi. Ratsukoiden meno oli kyllä mahtavan näköistä! Pian oli kuitenkin loppuverryttelyn aika, ja hienosti hypänneet hevoset saivat levähtää. Melle piti vielä kommenttikierroksen ratsastajille, mutta kutsui minut sitten mukaansa talliin avustamaan talutustuntilaisia.

Tallin pihan olivatkin jo kansoittaneet pikku ratsastajat ja heidän kauhistuneen näköiset vanhempansa. Melle piti hevosten jaon siinä pihamaalla, ja ekaluokkalaisen näköinen tyttö sai ratsukseen Pölyn. Reippaasti kävin nykäisemässä hänet mukaani ja menimme yhdessä hoitamaan Pölyä. Oli ollut ihan hyvä veto harjata se perusteellisesti ennen tunteja, pieni ratsastaja taisi ylettyä nipinnapin hevosen kylkeä harjaamaan! Hänen otteensa olivat kyllä itsevarmat eikä isot kaviot pelottaneet tätä ratsastajanalkua ollenkaan. Samaa ei voinut sanoa hänen äidistään, joka seuraili touhujamme kauhistuneena kalterin takaa! Kun Pölyä oli lähinnä muodon vuoksi sudittu hetki, näytin ratsastajalle kuinka ruunan etujalkoihin käärittiin pintelit ja lähdimme sitten hakemaan varusteet. Melle oli kekseliäästi hankkinut pikkuratsastajia varten jakkaran, jonka päältä he saattoivat harjoitella satulointia ja suitsimista hieman isommankin hevosen kanssa. Tomerasti Pölyn ratsastaja kiinnittikin satulavyön apuvälineensä päältä, suitset eivät vielä tällä kertaa menneet ihan omatoimisesti päähän! Kun Pöly oli varustettu ja odottelimme muiden ratsukoiden valmistumista, kehuinkin tomeraa ratsastajatyttöä hänen reippaista otteistaan. "Isona minusta tulee esteratsastaja", tämä totesikin päättäväisesti vastaukseksi, saaden sekä minut että äitinsä purskahtamaan hyväntahtoiseen nauruun! 

Tovin kuluttua lyhyt hevosletka pääsi lähtemään kohti kenttää. Kaarrossa punttasin ratsastajan Pölyn selkään, ja jouduimme tekemään jalustinhihnoihin noin miljoona kieppiä. Pöly kuitenkin totteli kiltisti myös pienempiä jalkoja, jotka käskivät sen vaativasti liikkeelle. Melle aloitti tunnin harjoittamalla ratsukoilla pysähdyksiä. Pölyn pikkuratsastaja keräsi tomerasti ohjat käteensä ja alkoi kuuluvien "ptruu"-äänikomentojen kanssa pysäytellä Pölyä jokaisen kentän sivun kohdalla. Leppoisasti suloinen ruuna pysähtyi aina kun tunsi ohjien kiristyvän, ja lähti liikkeelle kuuluvan maiskautuksen saattelemana. Ja kun koitti ravaamisen aika, hieman ylisuuren kypärän alta pilkottavat silmät kirkastuivat ja komensivat Pölyn miltei heti vauhdikkaampaan askellajiin! "Säästellään taluttajia sen verran että otetaan ravia pitkillä sivuilla", Melle huikkasi kentän keskeltä ja minä huokaisin helpotuksesta. Muutoin olisin varmasti saanut juosta kierroskaupalla! Kun taluttajat (ja ehkä myös ratsastajat) oli uuvutettu ravaamisella niin lopputunti harjoiteltiin ratsastamaan siroja voltteja. Siinä riittikin tekemistä, että soikiota muistuttavat kuviot saatiin sopivan pieniksi, mutta Melle oli kärsivällinen opettaja. Vähitellen tunti alkoi loppumaan, ja hevoset ratsastettiin kaartoon. Pöly sai ratsastajaltaan suuret taputukset ja halaukset, eikä tämä olisi malttanut laskeutua selästä ollenkaan! Viimein pääsimme kuitenkin purkamaan kiepit jalustinhihnoista ja taluttamaan Pölyn talliin. Tytön äiti seuraili kunnioittavan välimatkan päästä tyttärensä touhuilua isokokoisen ruunan kanssa. Kun viimein saimme kuolaimet pestyä ja kaikki tavarat paikoilleen, minä sain osakseni suuret kiitokset avusta ja riehakkaat vilkutukset kypärä päässään poukkoilevalta lapselta. Kun kaksikko oli hävinnyt näköpiiristä, huokaisin salaa helpotuksesta. Taluttaminen oli ihan mukavaa puuhaa, mutta myös äärettömän rankkaa!

Ilta oli vielä nuori, eikä kotiin kiire, joten päätin taas pienen tauon jälkeen hieroa Pölyn selkää. Tällä kertaa en ottanut avukseni linimenttiä, vaan käytin otteita joita olin eilisiltana opetellut netistä. Pöly tuntuikin pitävän käsittelystäni, jonka aloitin ruunan kaulalta jatkaen kohti hännän tyveä. Pari epämiellyttävää jumi-kohtaa löytyi matkan varrelta, mutta muuten Pöly seisoi rauhallisesti paikoillaan näyttäen hyvin tyytyväiseltä huolepitoon. Käsittelin hevosen molemmat puolet, enkä edes huomannut ajan kulkua - saatikka käsieni kipeytymistä. Huh, hieronnan jälkeen tuskin sain omaa kättäni puristettua enää nyrkkiin! Hellittelin Pölyä vielä hetken hyvästeiksi, mutta sitten jätin ruunan viettämään ansaittua vapaa-aikaansa. Olihan sitä tänään jo puunattu ja huomioitu! Minut taas kotiin lähtöön ajoi hirvittävä nälkä, näköjään pitäisi alkaa kantaa eväitä mukana ettei näin pääsisi käymään. Vilkutin ohimennessäni tuntia pitävälle Mellelle ja lähdin sitten reippaasti tallustelemaan kohti kotia ja jääkaappia.

Kiva että sulle jäi hyvä fiilis estetunnistasi! Oletkin oikein lämpimästi tervetullut hyppäämään toistekin meidän tunneillemme Olitpas reipas kun jaksoit tulla kentälle avukseni nostelemaan ratsukoille esteitä sekä viellä heti perään jouduit pääsit juoksentelemaan Pöly narun päässä kentälle Ainakin pikkuratsastajan mieleen olit kovasti ollut, sillä Iida kyselikin kovin uteliaasti että josko voisit useamminkin autella häntä ! Mitäpä tuohon nyt sanomaan... kerroin kuitenkin, että sinua saattaa nähdä sillointällöin Pölyn hoitoreissuilla !
Tuo hierominen olikin varmasti auttanut aikalailla ruunan hieman jumiseen selkään, sillä tänään se oli ratsastustunneilla paljon paljon normaalia letkeämpi, hienoa Lina.

Tarinasi olikin kieliopillisesti oikein mainio sekä sujuva ja helposti luettava. Tästä hyvästä lisäilen kaappiisi 24 ve !

terveisin, Melle

Maanantaina koulupäivä oli peruttu opettajien kokouksen vuoksi. Nukuin siis rauhallisesti niin pitkään kuin halusin, ja heti kun olin päässyt sängystä ylös ja saanut aamutoimet tehtyä, lähdin tallille. Mielessäni vilkkui jo koulutreeni Pölyn kanssa, edellisiltana olin googlaillut kaikenmaailman hevosta jumppaavia liikkeitä. Tänään Pöly saisi niistä osansa! Kello ei ollut paljon mitään kun saavuin Nuppulan pihalle. Melle oli saanut jo aamutallin hoidettua, kaikki hepat ulkoilivat tarhoissaan ja tallilla oli hiljaista. Siivosin ensitöikseni Pölyn karsinan, ja olin mielissäni siitä että eilen hinkatut seinät olivat vielä puhtaana. Boksin kanssa ei kauaa nokka tuhissut, joten pian saatoin hakea Pölyn tarhasta. Ilma oli jälleen ankean harmaa ja kostea, joten Pölyllä oli loimi yllään. Hevonen näytti yllättyneeltä kun näin lyhyen tarhailuajan jälkeen se haettiin sisään, mutta seurasi minua kuitenkin kiltisti. Riisuin loimen ja aloin harjailemaan Pölyä. Piikkisuka oli eilisistä kommelluksista vaurioitunut, mutta huomioin että Pölyn muukin harjauskalusto alkoi olla vähän parhaat päivänsä nähneitä. "Pitäisiköhän sinulle käydä hommaamassa kokonaan uusi setti", pohdin ääneen ruunalle harjatessani sen silkkistä karvaa. Karvanlähtö oli jo parempaan päin, ja hevonen kiilteli ahkeran harjauksen seurauksena. Pölyn mielestä harjaus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ahkeraa, se tömisti vaativana kavioitaan kun unohduin kumisuan kanssa vaan vähän 'hipsuttelemaan'. Jatkossa käytin voimakkaampia otteita, ja ruuna alkoi nautiskelemaan harjauksesta silmät ummessa.

Harjaukselle tuli pian loppu kun rupesin laittelemaan varusteita Pölyn niskaan. Ruuna ei tätä juuri arvostanut, mutta tyytyi vain luimistelemaan korviaan kun reippaasti satuloin sen ja pistin suitset päähän. Innokkaasti talutin kuolaimiaan pureskelevan hoitsuni kentälle ja rupesin kiipeämään selkään. Kosteus alkoi tiivistyä vesipisaroiksi, mutta se ei ainakaan meikäläistä juuri haitannut. Kehotin Pölyn kävelemään aidanviertä pitkin muutaman kierroksen, kunnes aloin keräillä ohjia käteen ja ratsastaa hevosta pyöreämmäksi. Se sai liikkua aluksi melko pitkällä kaulalla, pitkin askelin, ja ryhdyin tekemään loivia pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Pöly keskittyi työntekoon oikein mukavasti, ja kehuinkin sitä äänellä. Kevyessä ravissa väistöt jatkuivat, ratsastelin myös taivutuksia kiemuraurille jumpaten Pölyn kylkiä. Alun väistöjen jälkeen aloin tehdä vanhoja tuttujamme avotaivutuksia, jotka ahkeran treenaamisen tuloksena sujuivat aina vain paremmin! Nyt Pöly kulki kauniisti kolmella uralla keskihalkaisijaa pitkin, ihan ilman aitojen suomaa tukea. Kokeilin myös vaihdella avo- ja sulkutaivutuksen välillä, joka sujui oikein nätisti. Oli pakko pitää pieni hengähdystauko ja kehua Pölyä, ruuna oli sen ansainnut! Tauon jälkeen päätin tehdä aika pitkänkin laukkatyöskentelyn, jonka aloitin jälleen pohkeenväistöllä. Oli upeaa tuntea Pölyn pyöristyvän ihan selästä asti ja tekevän kunnolla töitä! Väistöjen jälkeen siirryin taas taivutusten maailmaan, välillä vaihdellen tietty suuntaa. Lopuksi uskaltauduin kokeilemaan vielä vastalaukkaa, jonka koulukonkari hoitsuni suoritti tietysti mallikkaasti. Sillä oli hyvä tasapaino, jonka vuoksi ympyröidenkin ratsastelu ei suurta tuskaa tuottanut. Taputin Pölyä onnellisena ja siirryimme sitten loppuraveihin. Tein aika syviä taivutuksia koittaen saada ruunan vielä työskentelemään kuuliaisena. Pian jo siirryimme loppukäynteihin, ja puuskuttava ruuna sai kävellä monta kierrosta ennen talliin menoa.

Kevyt hiki oli kihonnut Pölyn karvalle kun talutin sen viimein karsinaan. Säätilasta johtuen kenttä oli myös ollut aika märkä, joten hevosen vatsanalus ja jalat olivat aivan hiekkaiset ja märät. Riisuin varusteet ja pintelit, ja talutin Pölyn pesulle vesiboksiin. Suihkuttelin huolellisesti hiekanjyväset pois jaloista ja vatsanahasta, ja Pöly käyttäytyi oikein kiltisti pesun aikana. Se jopa näytti hivenen itsetyytyväiseltä, kun Hänen Korkeuttaan näin yksityiskohtaisesti hoidettiin! Kuivattuani jalat pyyhkeellä moiskautin ison pusun ruunan turvalle ja talutin sen karsinaan. Siellä se sai hetken odottaa hien kuivamista, jotta voisin harjata sen sitten pois. Tällä välin annoin likaisille varusteille kyytiä, satulavyö ja pintelit päätyivät pesuun ja itse satulan pesin saippualla. Tämän jälkeen olikin sitten Pölyn harjauksen vuoro. Tuliaisiksi vein sille pari edellispäivänä ostamaani ostamaani porkkanaa, joita ruuna pureskeli innokkaana hoitaessani sitä. Samassa Melle käveli karsinan ohi, ensimmäisen kerran koko päivänä näin häntäkin! Tallinomistaja oli kammannut tukkansa hiusverkon alle ja tallitakin alla olin näkevinäni kisapaidan. "Hei Lina! Oletko kiireinen tänään?" hän huudahti. "Eenpä kai, mitä tapahtuu?" ihmettelin äänensävyä ja fiiniä olemusta. "Olen lähdössä kahdella hevosella iltapäiväkisoihin tuohon ihan lähelle. Jotta ehdimme perille illan tunteja varten, tarvitsisin vähän apukäsiä mukaan... Ajattelin jos haluaisit tulla!" Melle puhui hyvin nopeasti, kaikesta päätellen päivän aikataulu oli tiukka. "Joo sopii!" sanoin innoissani. "Olen ihan vapaa. Ketä hevosia lähtee ja mitä minun pitää tehdä?" Melle näytti hyvin helpottuneelta saadessaan hoitajan mukaansa, ja kertoi Zirun ja Partyn olevan kisaratsuina. Edessä olisi estekisat, molemmat hepat pääsisivät näyttämään kyntensä isoissa luokissa. Jännittävää! Jaoimme hepat niin, että hän laitteli Zirun matkakuntoon ja minä Partyn. Nopeasti viimeistelin Pölyn harjalla ja loimella, ja kiikutin ruunan takaisin ulos. Sitä ei ihmisten hössöttäminen juuri häirinnyt, rauhaisasti ruuna jäi nuuskuttelemaan tarhan pohjaa ja kiusaamaan Woogieta. Samalla reissulla nappasin Partyn mukaani, ja talutin virkeän orin talliin. Onneksi se ei alkanut porsastelemaan mitään!

Melle oli aamusella loimittanut Partynkin, joten ori oli onneksi hyvin siistinä. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä lutrata showshinen kanssa ja laitella hevoselle kuljetussuojat. "Ei letitetä, ei nämä niin isot karkelot ole", Melle huikkasi kauempaa Zirun karsinasta. Pitkistä kuljetussuojista Party ei pitänyt yhtään, vaan yritti jopa potkaista minua kun niitä kiinnitin! Murisin hevoselle vihaisesti ja se lopetti koikkelointinsa. Päälleen Party sai vielä silkkisen kuljetusloimen, sitten hevoset jäivät karsinoihinsa sidottuina odottamaan kun me pakkasimme kuljetusauton. Näppärästi Melle ajoi Nuppulan suuren heppa-auton lähelle tallin ovea, joten valmiiksi pakattu kisakaappi oli helppo työntää sisään. "Onneksi minulla on tämä rakkine aina valmiina lähtöön, se on pelastanut monta kisa-aamua", Melle virnisti kiinnittäessään kaappia tukevasti auton seinään. Kisakaapin jälkeen lastattiin hevoset, jotka tottuneesti marssivat tuttuun autoon. Party nuoresta iästään oli todella helppo lastattava, mutta Zirun oli pakko osoittaa tammamaisia luonteenpiirteitään ja diivailla kahdella jalalla autoon. Melle vain naureskeli tammalle, ja totesi sen olevan vain zirumaista toimintaa joka kuului jokaiseen kisareissuun. Kun hepat olivat turvallisesti kyydissä, me pakkauduimme ohjaamoon ja matka saattoi alkaa!

Kisapaikka ei tosiaan ollut kaukana, ja perillä olimme vajaan puolen tunnin ajelun jälkeen. Melle oli netistä tulostanut lähtölistat ja tutkaili niitä mietteliäänä saatuaan heppa-auton parkkiin. "Okei, Party starttaa ensin", hän alkoi suunnitella. "Ja heti Partyn radan jälkeen täytyy alkaa verkkaamaan Zirua, joten otetaan lennosta vaihto." Nopeasti siis purimme orin autosta ja Melle kaiveli sille kisakaapista varusteet. Minulla oli täysi työ pidellä Partya paikoillaan kun Melle varusti sitä, ori steppasi ja huusi minkä kerkesi. Ziru sen sijaan ei ollut moksiskaan uudesta ympäristöstä, vaan kiskoi heinää verkosta. Se taisi vain olla tyytyväinen kun pääsi nuorisosta eroon! Pian punttasin Mellen Partyn kyytiin ja teiskuva ratsukko suuntasi kohti verkkakenttää. Kävin vähän katselemassa kilpailualuetta tarkemmin, ja seurasin hetken verryttelyä. Pian Melleä kuitenkin kuulutettiin valmistautumaan suoritukseen joten lähdin laittamaan Zirua kuntoon. Kaivoin kaapista kaikki varusteet auton eteen ja otin Zirun ulos sieltä. Naisellisesta luonteesta huolimatta tämä oli paljon helpompi laittaa kuntoon kuin Party, ja kehuinkin Zirua kovasti! En ollut tammaan juuri päässyt tutustumaan, mutta mukavalta toverilta se vaikutti. Saatuani satulat, suitset ja suojat tammalle, lähdin viemään sitä kisa-alueelle päin. Partya varten otin mukaani kättä pidempää, eli ketjunarun.

Menimme Zirun kanssa käsihevosalueelle, josta oli hyvät näkymät kisaradalle. Siellä Melle ja Party jo hyppelivätkin, uskomattoman hienosti! Orin laukka oli voimakasta ja nopeaa, mutta silti Melle auttoi sitä löytämään juuri oikeat ponnistuspaikat esteille ja ori leijaili korkeiden puomien yli keveästi. Ratsukko saikin raikuvat aplodit lopettaessaan ratansa ja poistuessaan kentältä vauhdikkaasti. Huiskutin Mellelle Zirun viereltä ja tallinomistaja nosti kättään vastaukseksi. Hän hengitti raskaasti ratsastaessaan lähemmäksi käsihevosaluetta ja laskeutuessaan satulasta. "Ei vielä pureta Partya, se voi hyvin päästä palkinnoille", Melle sanoi vaihtaessamme hevosia. Partya ei esteiden loikkiminen ollut väsyttänyt, se tunnelmoi pää korkealla kisapaikan vilinää ja välillä hörähteli ympäriinsä. Otin tukevan otteen narustani ja aloin taluttaa oria käsihevosalueella. Partyn taluttaminen vaati keskittymistä, sillä jouduin koko ajan muistuttamaan oria ankkurinsa olemassaolosta ja lopettamaan ärsyttävän kekkalointinsa. En ensin edes tajunnut Mellen ja Zirun vuoron koittavan, kunnes havaitsin silmäkulmastani tutun kimon radalla! Ziru ei valitettavasti tainnut palkinnoille asti päästä, puomit putoilivat radalla. Melle kuitenkin taputti tammaansa radan päätteeksi vuolaasti, ja lähti ratsastamaan kohti parkkialuetta. Minäkin vein Partyn sinne.

"Nyt joudutaan odottamaan hetki, mutta käy ostamassa jotain syötävää itsellesi", Melle sanoi kun kohtasimme taas ja ojensi minulle setelin. "Haluatko sinä jotain?" kysyin ja sain toiveeksi ison sämpylän ja kupin kahvia. Ennen poistumistani kisabuffaan autoin kuitenkin työntämään Zirun takaisin autoon, jonne kokenut kisatamma jäi kiltisti heinäverkon kanssa. Nälkäisenä ostin buffasta meille molemmille sämpylät, pullan ja kupilliset kahvia ja taiteilin niiden kanssa majapaikallemme. "Mitä olet oikein tehnyt Partylle", ihmettelin palatessani. Melle oli kyykyssä auton kulmalla Partyn hengatessa ihan rauhassa hänen vieressään, pää omistajansa kainalossa! "Me ollaan vaan niin hyviä kavereita. Kiitos hei", Melle virnisti vastaanottaessaan eväänsä. Hetken olimme ihan hiljaa mussuttaessamme leipää ja ryystäessämme kahvia, mutta pian luokan tuloksia alettiin kuuluttaa! Melle ja Party olivat sijoittuneet kolmansiksi, ja heitä pyydettiin palkintojenjakoon! "Jes!" huudahdin ylpeänä ja aloin kammeta vielä kahviaan kittaavaa Melleä orin kyytiin. Partykin heräsi transsistaan ja hirnahti kumeasti. Tyylikäs ratsukko lähti tanssahtelevaa käyntiä kohti kisakenttää, jossa järjestävän seuran edustaja odottelikin ruusukkeiden kanssa. Tunsin hienoista ylpeyttä Partyn saadessa valkoisen ruusukkeen suitsiinsa! Ratsukko kaahotti villisti kunniakierroksen, mutta palailivat sen jälkeen luokseni ja lähdimme autolle. "Noniin, nyt kamat kasaan ja kotiin", Melle sanoi silminnähden tyytyväisenä. Samassa hän ojensi saamansa palkinnon minun käsiini ja naurahti: "Tässä vielä hoitajalle kiitokset!" Paketista paljastui hyvälaatuiset ratsastussukat, joista olin ikionnellinen! Uutukaisia aina tarvittiin. Partyn lastaus sujui näppärästi, ja ennenkuin huomasinkaan olimme jo kotimatkalla. Kisapäivä oli sujunut vauhdikkaasti, mutta rattoisasti!

Nuppulan pihalla otimme ensin hevoset ulos autosta ja sitten kisakaapin. Paikalle oli saapunut jo joukko tuntilaisia, jotka katsoivat silmät pyöreänä kisaratsuja. "Kiitos tuhannesti!" Melle huokaisi avatessaan tukkaansa. "Jos voisit vielä hoitaa hepat yökuntoon, olisin todella kiitollinen. Savet molemmille jalkoihin!" "Sopii", sanoin iloisesti ja päästin tallinomistajan tuntien pitoon. Otin ensiksi vaikeamman otuksen eli Partyn käsittelyyn. Harjasin sen kevyesti ja aloin sitten läträämään saven kanssa. Homma oli yhtä hankalaa kuin kuljetussuojien kanssa, Party ei tahtonut millään pitää koipiaan maassa. Onneksi vastustelu loppui, kun käärin sanomalehdet ja pintelit saven päälle. Mellen neuvosta pistin vielä jesaria koko komeuden ympärille, ettei Party touhuillessaan saisi pinteliä auki. Zirun kanssa savien laitto oli puolet helpompaa, ja nopeampaa. Kun nopeasti ja varmoilla liikkeillä hoidin tamman jalat, sille ei tullut mieleenkään vastustella puuhaa. Rapsutin Zirua kiitokseksi ja menin sitten vielä hoitamaan varustehuoneen nurkassa majailevan kisakaapin kuntoon. Varusteet piti puhdistaa, samoin suojat, mutta siinä ei kauaa mennyt. Hyvänä pidetyt nahkatavarat oli helppo saada taas uudelleen puhtaiksi. Kun kaappi oli kunnossa, totesin että oli varmaan aika jo lähteä kotiin. Tallipäivä oli yllättäen venähtänyt aika pitkäksi, mutta ei se mitään haitannut! Ennen lähtöäni kävin vielä tarhoilla lääppimässä Pölyä. Tunsin oloni melkein petturiksi kun olin seurustellut päivän muiden hevosten kanssa, mutta vanha kunnon Pöly ei ollut moksiskaan! Se vastaanotti onnellisena rapsutuksiani niin kauan kuin jaksoi, mutta kääntyi sitten taas jatkamaan leikkejään Woogien kanssa. Minäkin lähdin väsyneenä mutta tyytyväisenä kohti kotia.

//Tulipas romaani :'D Mutta ajattelin kirjoittaa kisoista kun siitä joskus aikaa sitten esittelytekstini yhteydessä mainitsit! Ja jos käy niin voin jatkossakin tulla kisoihin mukaan jos sopii, niitä tarinoita on kiva kirjottaa

Wau miten virheetön ja ihanan pitkä romaani! Koulutreeninne näyttivät ja kuulostivat sujuvan hyvin, mitä nyt keittiön ikkunasta ehdin kuikkimaan. Pölylle teki varmasti hyvää päästä vääntämään pitkästä aikaa kunnolla koulua, sillä osaat vaatia siltä aivan oikeita asioita oikealla tavalla. Ihanaa, kun Pöly saa niin paljon rakkautta ja huolenpitoa aktiivisuutesi ansiosta :3
Avustasi kilpailuissa oli todella todella suuri helpotus ja osasitkin toimia kilpailupaikalla vaikket ennen olekaan mukanani ollut. Olin kuitenkin todella tyytyväinen apuusi, joten eikun vain tervetuloa jatkossakin mukaan Minun ja hevosten kilpailuita voi kurkkia hevosten kilpailukalentereista, sillä suurimpien osien tulokset tulevat etukäteen ja sivuille merkityiden kutsujen kautta on mahdollista tutustua kilpailupaikkaan mikäli se kiinnostaa.

Todella sujuvaa ja virheetöntä käden jälkeä jälleen kerran, muutamia pienenpieniä pilkkuvirheitä jne huomasin, mutta niitä oli niin vähän, että oletan niiden olevan vain pikkuisia viboja Jatkahan samallalailla Lina !
Tästäpä heitän kaappiisi niinkin huimat kuin 30ve !

terveisin, Melle

Maanantaina lähdin suorinta tietä koulusta päästyäni Nuppulaan. Viikonloppukin oli kulunut ties missä, enkä ollut päässyt Pölyä hoitamaan, joten ikäväkin oli jo kova! Tällä kertaa jätin koiran kotiin ja lähdin ihan yksikseni huomattavasti reippaampaa vauhtia kohti tallia. Mickyn sijasta minulla sitäpaitsi oli mukanani vähän suuremmat kantamukset, olin nimittäin käynyt shoppailemassa Pölylle vähän roinaa hevostarvikeliikkeestä. Uudet harjat painoivat melkoisen paljon, mutta vihdoin kujan päässä häämöttivät tutut rakennukset. Ikionnellisena suunnistin suoraan tallin ovesta sisälle. Kello ei vielä paljoa ollut, joten sisällä ei näkynyt niin hevosia kuin ratsastajiakaan. Menin oitis Pölyn kaapille vaihtamaan ruunan vanhan, halkeilleen pakin sisältöineen upouuteen. Olin ostanut myös hauskoja glitter-tarrahelmiä, joiden avulla taiteilin uuteen pakkiin "Polyfino". Itsekseni naureskelin tälle blingblingille, ja asettelin tavarat hyllylle odottamaan ensimmäistä käyttöä. Sitten ei kun tallihommiin!

Pölyn karsinan puhdistuksen lisäksi tänään siistin myös ruoka- ja juomakipot. Kun pikkutarkasti hinkkailin jotain tahroja Pölyn ruokakupista, saapui Mellekin tallin puolelle. Hän tervehti ja nauroi pikkutarkkuuttani, mutta ryhtyi sitten juttelemaan Pölystä: "Meillä oli viikonloppuna aika kovat treenit poitsun kanssa, joten olisi mukava jos voisit antaa sille kevyttä, palauttelevaa liikuntaa tänään. Ehkä jotain taivutuksia ja maastosamoilu voisi tehdä hyvää." "Sopii oikein hyvin!" sanoin iloisesti ja annoin vihdoin pinttyneen läikän kupin reunalla olla. Vein käyttämäni tavarat paikoilleen ja lähdin sitten hakemaan Mellen kanssa hevosia. Tallinomistaja aikoi treenata jollain toisella ratsulla tänään, minä puolestani pyydystin Pölyn aitojen sisäpuolelta ja toin sen tallin puolelle. Jo matkalla ruuna taisi hukkua hellyydenosoituksiini! Aurinkoisen päivän aikana Pöly oli mm. nauttinut mutakylpyjä tarhassaan, joten harjattavaa minulla riitti. Ruunaa ei lainkaan haitannut, että se oli tämmöisen työmäärän hoitajalleen aiheuttanut, nautiskeli vain silmät ummessa harjauksestani. Tänään se koitti jopa hellyyttävästi minua rapsuttaa takaisin, kun löysin mukavasti kutisevan kohdan sään läheisyydestä! Oli pakko halata Pölyä harjauksen lomassa, niin symppis tuulella ruunan rupsukka taisi olla.

Pölyn hoitoon vierähtikin monta kymmentä minuuttia, ja vihdoin pääsin kääräisemään pintelit ruunan etujalkoihin. Satuloin ja suitsin sen rauhallisesti, ja pian olimme valmiit lähtöön. Päätin ensin käydä vähän kentällä jumppailemassa, ja tehdä sen jälkeen pikku maastolenkin. Olin aistivinani pientä kyllästystä Pölyn olemuksessa kun talutin sen kentälle ja kipusin selkään. "Ei rääkätä sinua kauaa", supatin ruunalle lyhennellessäni jalustimia Mellen jäljiltä. Pölyn käveltyä hetken pitkin ohjin aloin työstää taivutuksia ja väistöjä sen kanssa. Kyllä huomasi että Pöly oli täydellisesti läpiratsastettu viikonlopun aikana, niin hyvin se totteli apujani ja taipui pyynnöstäni. Kun Pöly oli mielestäni jumpannut tarpeeksi, päätin hylätä kenttätyöskentelyn ja lähteä maastoon rentoutumaan. Pölynkin korvat nousivat höröön kun se huomasi että kouluratsastus sai jäädä! Innokkaasti se lähti poluille joille sen ohjasin, ja melkein heti pihasta pois päästyämme päätin siirtyä raviin. Pölyn ravi oli huomattavasti energisempää kuin mitä se koskaan kentällä olisi, ja minä nautin menosta. Keväinen sää oli lämmin ja aurinko paistoi pilvien raosta. Ei hullumpi tapa viettää maanantai-iltapäivää! Vanhalle tutulle peltotielle päästyämme päätin ottaa laukkaa, joka sujui tällä kertaa kommelluksitta. Pysyin kyydissä ja Pöly liikkui juuri haluamaani vauhtia. Pienemmille poluille päästyämme siirryimme käyntiin ja annoin Pölylle ihan pitkän ohjan. Ruuna ravisteli harjaansa tyytyväisenä ja käveli reipasta vauhtia kohti kotia. "Taisit sinäkin tykätä tästä päivästä", juttelin hevoselle ja taputin tuskin hionnutta kaulaa. Ennen kuin huomasinkaan, olimme takaisin Nuppulan pihalla!

Laskeuduin satulasta ja talutin Pölyn karsinaansa. Olin juuri ehtinyt riisua ruunalta varusteet, kun Melle purkautui toimistosta ulos perässään joukko alkeistuntilaisia! "Linaa", tallinomistaja huuteli. "Ehtisitkö tulla auttamaan ratsastajia?" "Tottahan toki", vastasin ja vein pikavauhtia satulat ja suitset paikoilleen. Sain avustettavaksi nuoren tytön Woogien kanssa. Harjaillessamme tammaa sain selville, että Jonna-niminen tyttö oli kolmannella ratsastustunnillaan ja häntä vielä melkoisesti jännitti. Kerroin Jonnalle Woogien olevan mahdottoman kiltti kaveri, ja ratsastaessa luotettava kuin kallio. Tämän jälkeen ratsastaja laittelikin reippaasti suojat Woogien jalkoihin ja sai avustuksellani sen satuloitua. Otin Woogien toiselta puolen riimunnarulla kiinni, ja lähdimme hermostuneena hymyilevän Jonnan kanssa hevosletkan perässä kentälle. Ratsastaja oli aika pitkänhuiskea, joten hän ja Woogie näyttiät oikein sopusuhtaiselta ratsukolta! Opastin Jonnaa lyhentämään jalustimet ja lähdimme sitten taapertamaan kenttää ympäri. Mellen alkeistunti kulki melko samanlaista kaavaa kuin yleensä; harjoittelun alla olivat niin pysähdykset, ravaaminen kuin ratsastusradan tietkin. Tällä kertaa alkeistuntilaiset saivat ratsastaa kolmikaarista kiemurauraa, ensin käynnissä mutta myöhemmin ravipätkillä höystettynä. Taluttajille varmasti lyhyehköt ravipätkät sopivat paremmin kuin hyvin, yhtäjaksoista hevosen vieressä hölkkäämistä ei ainakaan tullut paljoa. "Woogie on kyllä ihanan tottelevainen", Jonna totesi naama loistaen lopputunnista kun Melle oli käskenyt ratsastajien vielä vähän harjoitella kevyttä ravia kenttää ympäri. "Niin on", totesin puuskuttaen vastaukseksi. Mukavan reippaasti tamma ainakin ravasi! Pian kuului kuitenkin käsky kaartoon, ja tunti päättyi raikuviin taputuksiin kun iloiset ratsastajat kiittivät hevosiaan.

Woogie jatkoi seuraavalle koulutunnille, joten meikäläistä ei tarvittu avustamaan purkamishommissa. Hyvästelin Jonnan ja menin talliin jatkamaan Pölyn hoitamista. Ruuna oli jäänyt vielä ilman ratsastuksenjälkeistä harjaustaan! Se näytti vähän hämmentyneeltä kun tulin näin tunnin jälkikäteen harjojen kanssa karsinaan, mutta antautui kuitenkin hoidettavaksi. Meillä olikin jälleen mukava kumisualla rapsuttelutuokio, jonka päätteeksi selvittelin vielä hellästi Pölyn hännän. Ruunaa taas kiinnosti enemmän olemattomat kauranjyväset ruokakipponsa pohjalla, mutta ainakin se seisoi nätisti paikoillaan koko toimituksen ajan! Saatuani hännän valmiiksi annoin suuren hyvästelypusun Pölyn turvalle ja suljin karsinan oven huolellisesti. Tallipäivä oli taas pulkassa! Kentällä pyöri vielä illan viimeinen tunti, mutta minä suuntasin jo hyvillä mielin kotia kohti.

Oikein kiva tarina ! Uudet harjat ja harjapakki tulivatkin ruunan rupsukalle tarpeeseen, sillä vanhat olivatkin jo hieman aikansa eläneet Toivottavasti saatkin nyt uusilla välineillä harjattua Pölyn entistäkin pölyttömämmäksi..heheh.
Ruuna vaikutti ainakin palauttelevan treenisi jälkeen oikein vetreältä ja hyväntuuliselta, joten luulenpa sinun onnistuneen tehtävässä oikein mainiosti ! Olipa muuten onni, että Pöly ei tällä kertaa keksinyt tutulla epäonnen peltopolulla antaa sinulle kyytejä. Hyvä siis että selvisitte ehjänä perille.

Oikein selkeä tarina, mikäli muutamia pieniä (pilkku)virheitä ei oteta huomioon! Niin ja täytynee viellä kiittää suuresti Woogien taluttamisesta tunnilla

Tästäpä laittelen kaappiisi 19ve sekä talutusmerkinnän

terveisin, Melle

Ihana aurinko lämmitti selkääni kun vielä suht myöhään tiistai-iltana käppäilin kohti Nuppulaa. Hevosetkin näyttivät nautiskelevan paisteesta tarhoissaan, heti äkkäsinkin hyvin likaisen Pölyn pitkin pituuttaan aitauksensa pohjalta! Oli pakko näppäistä ruunasta kuva, niin hauskalta se näytti. Itsekseni hihitellen siirryin tallin puolelle. Siellä oli hiljaista, osa karsinoiden ovista retkotti auki sen merkiksi että päivän ensimmäiset tuntilaiset olivat jo siirtyneet kentän puolelle. Minä puolestani siirryin Pölyn karsinaa siivoamaan, kakkakasojen lisäksi kyytiä saivat tänään taas ruoka- ja juomakipot! Noin puolen tunnin hinkkauksen jälkeen arvelin boksin taas kelpaavan rakkaalle ruunalleni, ja vein käyttämäni tavarat takaisin paikoilleen. Tarkistin vielä tuntilistasta, oliko Pöly menossa illan tunneille. Hoitsuni nimeä ei siellä lukenut, joten kävin nokkelasti hakemassa sen tallin puolelle!

Tallin sijasta Pölyn oikeaksi paikaksi osoittautui harjauspuomi tallin edustalla, niin likainen hevonen oli. Sidoin sen puomiin kiinni ja aloitin puunauksen. Pöly tarkkaili korvat hörössä tallipihan tapahtumia (=ei mitään) minun yskiessä ja jynssätessä niin irtokarvoja kuin kuivunutta likaa hevosesta. Olin juuri kumartuneena harjaamaan Pölyn vasenta kinnertä, kun ruuna yhtäkkiä sai jonkun täysin epäluonteensamukaisen sätkyn! Se pomppasi voimakkaasti sivuun, onneksi ei päälleni ja alkoi peruuttaa vauhdilla. Löysä vetosolmu aukesi ja ehdin juuri ja juuri napata narusta kiinni ennenkuin ruuna olisi päässyt karkuun. Onneksi Pöly rauhoittui nopeasti ja jäi pää korkealla puhkumaan viereeni. Syy säikähdykseenkin selvisi; pihan yli oli äkkiarvaamatta loikkinut jänis joka sai Pölyssä sydämentykytyksiä aikaan! Nyt pupu piiloutui johonkin pensaaseen ja toivoin mielessäni että se siellä pysyisikin. "Voi Pöly", lepertelin ruunalle sitoessani sitä uudelleen puomiin. "Meidän täytyy hoitaa sinua enemmän ulkosalla, että totut tähän touhuun!" Myös aikaisempien hoitokertojen perusteella olin huomioinut, että Pöly ei tuntenut oloaan kovin mukavaksi harjauspuomilla.

Loput harjaushetkestä sujui rauhallisesti. Pöly alkoi rentoutua ja siinä sainkin idean tällä kertaa tehdä sen kanssa maasta käsin harjoituksia ratsastuksen sijaan. Melle näyttikin lähtevän leikkituntilaisten kanssa maastoilemaan, joten kenttä oli täysin meidän! Irrotin Pölyn puomista ja talutin sen kentälle. Suljin portin huolellisesti ja päästin ensiksi ruunan hetkeksi irti. Se käyskenteli tovin turpa maassa ympäri kenttää, mutta sitten oli aika vähän ravailla. Äänen avulla ruuna lähtikin reippaasti hölkkäämään. Ensialkuun se taisi kuvitella olevansa liinan päässä, niin tiiviisti se kiersi ympärilläni reipasta ravia, mutta pian se tajusi että meillä ei ollut minkäänlaista fyysistä sidettä. Siitä alkoikin sitten melkoinen pukkilaukkarodeo, kun Pöly alkoi oikein kunnolla irrotella! En edes tiennyt että ruunan takapää nousi niin korkealle. Kauaa se ei kuitenkaan jaksanut elämöidä, vaan hiljensi pian leijuvan ravin kautta käyntiin, raskaasti puhaltaen. Hoputin Pölyä kävelemään hetken aikaa, ja kun sen hengitys oli tasaantunut, saatoimme aloittaa tehtävien teon. Aloitin simppelisti väistättämisellä puolelta toiselle. Pöly tuntui ensin olevan hämmennyksissään tällaisesta 'itsestäänselvyydestä', mutta totteli kiltisti! Se myös peruutti pyynnöstäni ja seurasi koiran lailla ympäri kenttää. Siitä sainkin hauskan idean, ja ryhdyin nostelemaan kartioita kentän laidalta siistiin jonoon toiselle pitkälle sivulle. Päätin testata kiemurtelisiko Pöly perässäni niiden välistä! Ensialkuun homma ei tietenkään mennyt ihan putkeen, vaan Pöly meni viekkaasti sieltä mistä aita on matalin. Jouduin hieman ohjailemaan ruunaa, mutta pian se taiteili nätisti perässäni kartioiden lomasta! "Hyvä poika", kehuin riemuissani ja halasin Pölyä iloisena. Aloimme lopetella tehtäviä, ja keräilimme oikein yhdessä tuumin kartiot pois kentältä. Pöly auttoi kovasti maistelemalla niitä suurella kielellään.

Koska ilta oli niin ihana ja aurinkoinen, päätin käyskennellä Pölyn kanssa vielä hetken verran Nuppulan maastopoluilla. Nyt otin ruunan tietenkin naruun kiinni, ja vaeltelimme tovin metsikössä kuunnellen linnunlaulua. Pöly puhisi tomerasti tutkiessaan maaperää, jos vaikka joku uskalias ruohonkorsi olisi sieltä jo noussut. Muutaman voikukan ruuna onnistuikin suuhunsa pyydystämään! Palaillessamme talliin huomasin Mellen ottavan jo hevosia sisään - seurassaan joku lyhyehkö naishenkilö jota en ollut ennen nähnyt! Tallinomistaja näytti puhuvan tälle kovasti ja osoitteli samalla milloin ketäkin hevosta. Uteliaana taapersimme Pölyn kanssa lähemmäs, ja saimmekin vastaanotoksi iloisen tervehdyksen. Naiset olivat juuri ottamassa sisään Ferraa ja Karkkia ja Melle ryhtyikin esittelemään seuralaistaan: "Tässä on Paula, uusi talliapulaisemme! Tulette varmasti tapaamaan toisenne vielä monta kertaa täällä Nuppulassa, ja ehkä jopa pääset hänen valvovan silmänsä alle tunneilla..." "Hei vain, minä olen Lina ja tässä on Pöly", esittelin itseni ja hoitsuni ojentaen kättä Paulalle. Lähdimme Ferran ja Karkin perässä talliin, rupatellen samalla uuden tallilaisen kanssa yhtä sun toista.

Hoidin nopeasti Pölyn karsinaansa ja sinne se jäi tyytyväisenä odottelemaan iltaruokiaan. Kevyt liikunta ei ollut juuri hikoiluttanut hevosta ja se kiilteli yhä puhtauttaan. Samaa ei voinut sanoa hoitsuni varusteista, totesin kurkatessani kaappiin. Sekä satula että suitset olivat auttamattomasti pesun tarpeessa, joten ryhdyin hommiin! Satulan puhdistin huolellisesti sisätiloissa, mutta suitset lähdin pesemään ulos nauttien vielä ilta-auringon viimeisistä säteistä. Tarhat tyhjenivät hevosista, Melle ja Paula ryhtyivät iltatallin tekoon ja minä jynssäsin pala palalta Pölyn suitsia. Pian oli jokainen remmi puhdistettu ja ryhdyin kokoamaan suitsia takaisin muotoonsa. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, vein tavarat takaisin talliin jossa hevoset jo tyytyväisinä rouskuttelivat iltaruokiaan. Meinasin juuri suunnata kotia kohti, kun Melle ja Paula loikkasivat ulos toimistosta ja tallinomistaja huikkasi minulle: "Hei Lina, oletkos jo käynyt vilkaisemassa uutta pihattoamme!? Siellä on ihan ensimmäiset asukkaatkin jo!" Olinhan minä upouuden mökin tallin pihapiirissä huomannut, mutta en edes tajunnut että siellä jo jotain hevosia asui! Lähdin siis kaksikon perässä kurkistamaan miltä pihatto näytti, ja samalla antamaan ruokaa sen asukeille. Kaksi huippusuloista ponia kirmasikin iloisesti vastaan kun kuulivat ruokkijoiden saapuvan. "Töpö ja Seri ovat ihan loistava pari", Melle nauroi katsellessamme ponien onnellista rouskutusta samasta heinäkasasta. "No on kyllä, ja ihan mahtava asumus niillä", minäkin totesin. Ihmettelimme ponien touhuja vielä hetken aikaa, mutta sitten minun oli jo aika suunnistaa kohti kotia. Huikkasin heipat Mellelle ja Paulalle ja lähdin lämpimän kevätillan väsyttämänä kohti kotia.

Mahtoi tosiaan Pölyssä olla harjaamista, kun se niin rentoutuneena on jo monen päivän ajan tarhassaan lötköttänyt! Ainakin tänä aamuna ruunaa ulos viedessäni kiinnitin huomiota, että tummakarva alkaa jo suorastaan loistamaan kevät auringossa - niin ahkerasti sinä oletkin sitä jynssännyt Kaiketi tämä karvanlähtö lineekin tässä muutaman viikon sisällä jo pääpiirteittäin loppusuoralla ja kun saadaan Pölykin kesäkarvaan niin sinunkin työmääräsi varmasti pienenee kertaheitolla !

Maastakäsittely olikin varmasti oikein mukavaa vaihtelua ja todella monipuolistavaa ainakin tuntihevosen näkökulmasta katsoen. Pöly saa aina uutta puhtia näistä hieman erikoisemmista liikutuskerroista ja näin jaksaa tehdä töitäkin paljon positiivisemmalla asenteella, kiitoksia Lina tästä Kasvattaahan tuo vaihteleva työskentely sinun ja Pölynkin välistä suhdetta sekä tietenkin opettaa lukemaan hevosta aina vain paremmin ja paremmin !

Paula on tosiaan meillä nyt töissä, jotenka häneen saatat törmäillä useaankin otteeseen ! Henkilöesittelyt esittely -sivulla ovat viellä kesken, joten päivittelen sitäkin puolta kaiveltuani loput kuvat kansioiden syövereistä.

Tästä rennon letkeästä tarinasta kaappiisi kilahtaa 23ve !

terveisin, Melle

Huhhuh! Vappuleiristä oli toivuttu ja kouluhommia hoideltu aivan hirveästi, joten vihdoin pääsisin taas tallille Pölyä moikkaamaan. Ruskeaa ruunaa olikin jo hirmuinen ikävä! Pahaksi onnekseni vapun ajan iloiset säät eivät enää suostuneet jatkumaan, vaan jouduin kiltisti kaivamaan taas toppaliivin tallireissulle mukaan. Vaatetuksesta huolimatta ehdin jo kertaalleen jäätyä kävelymatkan aikana, ja kävinkin heti lämmittelemässä jääkalikaksi muuttuneita sormiani Pölyn lämpöisellä kaulalla. En tiedä kuvittelinko vain, mutta ruuna näytti iloiselta kun saavuin sitä tarhalle tervehtimään! Aikani hoitsuani lellittyäni, siirryin talliin sisään hommiin.

Tallin puolella törmäsinkin heti karsinoita siivoilevaan Melleen! Tervehdimme toisiamme iloisesti ja ryhdyimme vaihtamaan kuulumisia. "Valitettavasti Pölyn karsinan kerkesin jo siivota", tallinomistaja pahoitteli nauraen. "Mutta kyllä näitä riittää!" Mielelläni ryhdyin apuun ja Pölyn boksin sijaan siivosin tällä kertaa sekä Unen että Partyn karsinat. Talikon heiluttaminen pitkästä aikaa oli mukavaa. Meillä lensi juttu koko karsinoiden siivouksen ajan, ja lopeteltuamme Melle totesikin: "Voit ilomielin käydä ratsastamassa Pölyn tänään, sepä ei taida mennä ollenkaan illan tunneille." Olin uutisesta tietenkin hyvin innoissani, mutta ennen huvituksia halusin vielä kurkata ruunan kaapin siisteyden! Koska en ollut ehtinyt siihen kajota pitkiin aikoihin, sotkua riitti niin hyllyillä, harjapakissa kuin varusteissakin. Hyllyt järjestelin nopeasti omaan, pedanttiseen järjestykseeni. Seuraavaksi otin työn alle Pölyn satulan ja suitset. Suitset sain pestä huolella, osa kerrallaan, mutta satulan kohdalla riitti huovan vaihto ja vyön huolellinen puhdistus. Onneksi Melle oli hankkinut Pölylle nahkaisen satulavyön, siistinäpito oli huomattavasti helpompaa! Saatuani siivoushommat hoidettua, oli viimein aika hakea itse Pöly harjattavaksi.

Ruuna tuli lauhkeasti mukaani portista. Kihnutin sitä vähän väliä otsasta, ja Pöly näytti vain nauttivan kun valkoisesta päämerkistä leijailevat karvat pöllysivät rapsutukseni johdosta. Karsinassa ruuna sai nauttia lisärapsutusta, kun tuttuun tapaan aloin hinkata sitä kumisualla. "Melkeen sinut saisi taas pestä", mutisin ääneen huomatessani miten syvälle karvaan oli kaikki lika ja tomu taas uponnut. Pöly tuskin huomioi sadatteluani, korvat lurpallaan se nautti harjauksesta! Kumisukahieronnan jälkeen kävin koko hepan huolellisesti läpi pehmeämmällä harjalla ja tarkistin ettei jaloissa ollut mitään naarmuja tai turvotusta. Mitään ei onneksi löytynyt, mutta sen sijaan ruunan häntä oli niin takkuinen että sen selvittämiseen vierähti tovi jos toinenkin! Kun viimein olin tyytyväinen Pölyn ulkonäköön, se sai ylleen pintelit sekä ratsastusvermeet. Suitset kiiltelivät puhtauttaan ja vaihtamani sininen huopa puki Pölyä täydellisesti. Länttäsin vielä kypärän omaan päähäni ja sitten olimme valmiita lähtemään kentälle.

Hirvittävä kouluratsastus-innostus oli vallannut minut, kiitos varmaankin leireilyn. Maltoin kuitenkin kävelyttää Pölyä hyvän tovin ennenkuin aloin keräillä ohjia käteen ja vaatia aktiivisempaa meininkiä. Huomioin oitis ruunan olemuksesta että tänään se yrittäisi kaikkensa päästäkseen helpolla, ilmeisesti se oli saanut alkeistunnilla tahtoaan läpi! En kuitenkaan antanut Pölyn laiskotella vaan aloitin reippailla siirtymisillä. Käynti-ravi-pysähdys-teema sai hevosta aktiivisemmaksi ja pikkuhiljaa se lyheni ja alkoi käyttää enemmän takajalkojaan. Meikäläisellähän hiki virtasi, ihan jo siitä syystä että en ollut kunnolla ratsastellut sitten Mellen tuntien! Huiputin vähän itseäni ja jättäydyin hetkeksi kevyeen raviin, vaatien kuitenkin Pölyltä aktiivista ja reipasta askelta. Ratsastimme pitkille sivuille loivat kiemurat, jotta sain ruunaa taivuteltua myös. Alkuverryttelyyn kuului laukkakin, ja jatkoimme samoja kiemurauria. Siitä syntyikin hyvät vastalaukkaharjoitukset, joita päätin jatkaa pidettyämme ensin lyhyen tauon. Huomasin että Pölykin oli hieman hionnut työn touhussa, hyvä juttu! Kauaa emme laiskotelleet vaan ryhdyin työstämään lisää laukkaa. Kiemuraurien sujuessa näppärästi otin mukaan myös ympyröitä ja muita käännöksiä. Kokeneena kouluheppana Pöly ei tästä juuri hätkähtänyt, vaan alkoi jopa innostua mitä enemmän siltä vaati. Minun taitoni eivät mihinkään piruetteihin tietenkään vielä riittäneet, mutta oli hauska kokeilla tehdä jotain etuosakäännösten tapaista kun Pöly kokosi itsensä niin hienosti. Päätin lopetella treenit melko aikaisin, kun Pöly vielä tuntui omalta iloiselta itseltään, ja jättäydyimme loppuraveihin. Ruuna venytti itseään eteen alas ja taputin sitä innoissani hyvästä suorituksesta. Jäädessämme käyntiin, Pölykin näytti aika itsetyytyväiseltä!

Kävimme vielä heittämässä loppukävelyt lähipusikoissa. Ilma oli melko viileä ja enteili sadetta, joten kauaa emme metsikössä viihtyneet. Pölyä sen sijaan olisi kiinnostanut vihertävät oksat... "Ei enää kauaa kun pääset nauttimaan kesälaitumista", lupailin ruunalle kun kielsin sitä hellästi syöpöttelemästä kesken ratsastuksen. Pölyä ei lohduttavat sanani kiinnostaneet, hevosen ilme kertoi että se halusi vihreää nyt heti! Pian päädyimmekin jo tallin ovelle ja laskeuduin satulasta. Joukko tuntilaisia oli jo varustamassa ratsujaan, ja hajamielisesti kuuntelin heidän juttujaan Pölyä purkaessani. Harjasin ruunan huolellisesti ja vein tavaroita paikoilleen. Melle kutsui minut vielä avukseen nostelemaan estealkeistuntilaisille puomeja, ja koska mikään kiirehän minulla ei ollut, suostuin heti tulemaan kentälle. Pöly jäi karsinaansa torkkumaan ja minä vietin vielä tunnin verran kentän keskellä nostellen esteitä. Koska puomit olivat niin matalalla, eivät ne juuri hevosten toimesta putoilleet, joten tehtäväkseni jäi lähinnä korottaa esteitä hurjimmille ratsukoille. Hyppytreenit näyttivät niin mukavilta, että itsellekin iski innostus taas osallistua jollekin estetunnille! Sen lisäksi Melleltä tuli monia hyviä vinkkejä hyppäämistä ajatellen. Kun tunti viimein päättyi, lähdinkin suuntaamaan kotiin pää täynnä ajatuksia esteratsastuksesta. Ja siinähän se kotimatka menikin rattoisasti, kun kuvittelin Pölyn kanssa loikkivani värikkäiden puomien yli...!

Hui! Näin alkuun on aivan pakko pahoitella hidasta vastaustani tarinaasi.. Koulukiireet ovat puskeneet pahasti päälle viimeisimmän viikon aikana, mutta jatkossa lupaan olla nopeampi
Olipas kiva, kun siivoilit Unen ja Partyn karsinat, niiden lisäksi ihastelin tänä aamuna myös Pölyn putipuhtaita varusteita - kyllä nyt kelpaa ratsastella ! Täytyisi varmaan itsekin yrittää järjestää aikaa enemmän varusteiden puhdistelulle, jottet aina joutuisi niin armottoman kuurauksen eteen
Kävin muuten kurkkimassa ikkunastani Pölyn ja sinun treenejä kentällä, enkä voinut edes uskoa kuinka paljon olettekaan kehittyneet ! Ero on silminnähden huomattava ensimmäisiin kertoihisi Pölyn selässä, teistähän alkaa kuoriutua pikkuhiljaa oikea kouluratsukko. Menonne näytti hyvin saumattomalta, joten kannattaa jatkaa samaanmalliin.
Onneksi kohta alkavat kesälaitumetkin vihertämään, joten myös Pöly pääsee purkamaan noita valtavia halujaan suunnata vihreille ruohotupsuille... hehehh.

Tästä mukavasta ja kieliopillisesti kovin puhtaasta tarinasta heitän tällä kertaa kaappiisi 17ve.

terveisin,
Melle

Maanantaina minulla oli pitkästä aikaa vapaapäivä, ja päätin suunnata kohti Nuppulaa ja Pölyä. Viime päivinä ilmat olivat olleet koleita, ja mietin mahtoiko Melle pitää hevosia ulkona. Saavuttuani tallille huomasin kuitenkin, että siellähän kaikki laumat laidunsivat, osalle herkemmistä hevosista oli puettu kevyet loimet ylle! En erottanut Pölyä hevosten joukosta ollenkaan, ruuna taisi olla jossain laitumen kaukaisimmasta nurkasta. Päätin ensitöikseni mennä tallin puolelle, Pölyn varusteet varmasti kaipasivat kipeästi puhdistusta.

Tuntsaritallissa oli ovet avoinna, ja kun kurkistin varustehuoneeseen minua vastaan singahti karvainen yllätys! Pieni, vaaleanruskea koiraeläin syöksyi syliini häntä viuhtoen ja kumarruin tervehtimään tulokasta. "No hei vain, kukas sinä olet?" juttelin lempeästi haukun nuollessa naamaani. "Hän on Duke", kuului yllättäen Mellen ääni takaatani. "Meidän uusi tallivahti! Loistava kaveri!" "Siltä vaikuttaa", naurahdin pörröttäessäni karkeaa karvaa. Duke nuuskutti uteliaana ratsastushousujani, joissa taisi olla peruja oman koirani hajuista. "Tulisittekohan te toimeen Mickyn kanssa, häh?" jututin vielä Dukea. Se heilutti häntäänsä mutta poistui sitten Mellen perässä, kun tallinomistaja meni omiin puuhiinsa toimistoon. Minä jäin nahan- ja hevosentuoksuiseen varustehuoneeseen, ja kaivelin esiin Pölyn varusteet sekä niiden pesuvehkeet. Irvistin nähdessäni satulan jonka siipiä koristi kuraroiskeet, satulavyöhönkin oli kuivunut hikeä ja karvaa koppuraksi. Aloitin raivokkaan hinkkaamisen, oikein hävetti että hoitsuni varusteet olivat siinä kunnossa.

Satulan ja suitsien huolelliseen pesuun kului tunti poikineen. Käteni olivat ihan ryppyiset kun olin lotrannut veden kanssa, ja irtokarvaa tuntui olevan suussa asti. Annoin siisteydelle viimesilauksen vaihtamalla Pölyn satulahuovan puhtaaseen, ja valmista tuli! Melle kurkkasi varustehuoneeseen juuri kreivin aikaan ja kysäisi halusinko lähteä hakemaan tuntsareita laitumelta talliin. Suostuin oikopäätä ja leppoisasti jutellen kävimme ensin laaksolaitumelta hakemassa Woogien, Kerstin ja Töpön. Minä sain talutettavaksi ilkikurisen pikkuponi-Töpön, joka olisi koko matkan tahtonut maistella vihreää ympäriltään. "Olet laiskotellut laitumella koko päivän!" voihkaisin ponille joka yritti noin miljoonannen kerran liueta otteestani. Olin helpottunut kun sain riiviön viimein karsinaan ja pääsin hakemaan Pölyn. Melle oli pyytänyt minua taluttamaan ruunaa illan alkeistunnilla, ja mikäs sen mukavampi homma! Pöly tuli säyseästi mukaani laitumelta, sillä ei ollut yllään loimea ja ruuna oli piehtaroinut jossain löllöimmässä kohdassa minkä oli löytänyt. Muta oli kuivunut hevosen karvaan kiinni ja se nautti silminnähden kun rapsuttelin likaista kaulaa! Päästyämme talliin saakka, oli alkeisryhmä jo koolla ja ratsastaja tuli heti Pölyn kimppuun. Olin hieman pettynyt kun en päässyt heti viettämään kahdenkeskistä aikaa hoitsuni kanssa, mutta auttelin kuitenkin nuorta ratsastajaa harjaamaan hevosen puhtaaksi.

Pöly oli tapansa mukaan rauhallinen kun kaksi ihmistä hääräsi sen ympärillä. Se ei ollut moksiskaan kun opetin alkeiskurssilaiselle kuinka pintelit käärittiin jalkoihin, eikä ekat kerrat tietenkään menneet heti ihan nappiin. Satulavyötä kiristäessä ruuna jaksoi kyllä pullistella, mutta siihen jäivät 'temput'. Pian koko kööri oli valmiina lähtemään tunnille, ratsukoita oli yhteensä neljä kun kuljimme jonossa kohti ratsastuskenttää. Päivä oli ollut melkoisen viileä, mutta illan tullen aurinko alkoi tulla esiin ja minun oli riisuttava paksu hupparini ennenkuin saatoin lähteä tallustelemaan uraa pitkin Pölyn rinnalla. Mellen tapaan tunti oli aktiivinen ja täynnä tehtävää, aloittelevia ratsastajia ei päästetty helpolla! Käynti-ravi siirtymisten lisäksi ratsastuksenopettaja oli tarkkana oppilaidensa istunnasta, ja osasi korjata heti kun huomasi käsien kääntyvän väärään kulmaan tai polven puristuvan satulaan. Taluttamani ratsastaja opetteli parasta aikaa keventämistä, ja sainkin hölkätä melkoisen monta kierrosta Pölyn rinnalla hokien "yks-kaks-yks-kaks" Mellen huikkiessa ohjeita ohjasotteeseen ja kantapäiden asentoon. Tunti päättyi yksinkertaisiin käyntiharjoituksiin, joissa minä sain hengähtää ja päästin hetkeksi Pölystä irti jotta ratsastaja saisi toden teolla harjotella hevosen ohjaamista. Kun ratsukot tulivat kaartoon, avustin talutettavani alas selästä ja seurasin alkeistuntilaisia talliin. Melle jäi kentälle pitämään vielä illan seuraavan tunnin.

Tallin puolella minulla oli kädet täynnä työtä vaikka hevosista vain kaksi palasi karsinoihinsa! Kersti ja Pöly majailivat eri puolilla tuntsaritallia ja singahtelin karsinoiden välejä neuvoen ratsastajille parhaani mukaan kuinka riisua suitset päästä. Kun varusteet oli purettu, hevoset harjattiin kevyesti ja opastin tuntilaisia hoitamaan varusteet huolellisesti. Saatuamme kaikki tavarat varustehuoneeseen siististi hyvästelimme toisemme ja minä siirryin vaivihkaa lellimään Pölyä. Otin ruunan pesukarsinaan jotta voisin hoitaa sen perinpohjaisen huolellisesti ja erottaisin mahdolliset haavat jaloissa tai muualla. Noh, haavoja ei juurikaan löytynyt mutta kesän mittaan Pölylle oli kasvanut melkoinen humppatukka. Häntäkin melkein laahasi maata. Napsasin ylikasvaneet jouhet vuohiskuopan kohdalta pois ja aloin sitten siistiä harjaa nyppimisveitsen avulla. Mitään överilyhyttä tukkaa en ruunalle halunnut, mutta vähän siistimmän näköinen se saisi kyllä olla! Pölyä ei harjan nyppiminen haitannut, tapansa mukaan se torkkui rentona kun karvoja tipahteli lattialle jalkojen viereen. Pian tukasta tuli oikein siistin näköinen, ja hetken mielijohteesta leikkasin rehottavat korvakarvatkin. Pöly ei arvostanut toimenpidettä, kun roplasin sen korvia, mutta totteli äkäistä murahdustani ja tyytyi ravistamaan päätään heti kun päästin korvista irti. "Hyvä poika", kehuin ylpeänä ja taputin hoitsuani mojovasti kaulalle. Juuri kun aloin lakaisemaan jälkiäni vesiboksista, saapui illan viimeinen tuntiryhmä kentältä. Melle tuli heidän perässän ja purskahti nauruun nähtyään meidät: "Hahah! Pöly on kuin kisavalmisteluissa, kyllä nyt kelpaisi lähteä ennemmin koulukentille kuin tuonne ulos laitumelle!" "Halusin vain että se näyttää komealta", virnistin ja suukotin ruunan turpaa.

Talutin ruunan vielä hetkeksi karsinaansa, sillä sen oli määrä saada vielä iltapöperöitä ennen ulosmenoa. Autoin Melleä väkirehujen laittamisessa, kullakin hepalla oli jotain omia lisiä joita niiden oli määrä iltaisin saada. Pölylle tein kaurojen lisäksi pellavapuuron, jonka ruuna imaisi nopeasti suuhunsa sen turvottua. Vähitellen olivat kaikki hepat saaneet ruokansa syötyä ja tuntilaiset lähteneet, talli alkoi rauhoittua ja aurinko laski. Hevoset pyörivät levottomina karsinoissaan kun mielivät ulos, ja lähdimme viemään niitä lauma kerrallaan. Ensin pääsi Pöly ainoana hehtaarilaitumelaisina, sitten vietiin laaksolaitumen asukit. Woogie, Kersti ja Töpö vetivät sellaiset rodeot irti päästessään että meinasimme Mellen kanssa jäädä alle! Ne vetivät mukaansa muunkin lauman, ja oli mahtava seurata hevosten iloittelua kesäisessä illassa. Kun hepat alkoivat rauhoittua, katsoin minäkin parhaaksi lähteä kohti kotia. Toivottelin tallin väelle hyvät yöt ja lähdin talsimaan tuttuja polkuja kotiin.

Huippua että pääsit kuuramaan Pölyn varusteet, ne todellakin olivat sen tarpeessa... Pääsinkin hypistelemään niitä auttaessani tänään yhden tuntilaisen ruunan kyytiin ja kylläpä kiilsivät puhtauttaan Oli myös suuri apu, että pääsit eilen taluttamaan Elliinaa talutustunnille, sillä tiedän sinun ainakin handlaavan homman täydellisesti, sillä olet oppinut tuntemaan Pölyn mainiosti näiden kuukausien aikana kun olet sitä hoidellut.
Ja voi että miten kateellinen olinkaan, kun olit saanut ruunan aivan kisakuntoon! Sinnehän se laitumelle porhalsi ja kun kävin illalla tarkastamassa hevoset oli ruuna jo aivan pölyn (hahha:D) ja mudan peitossa, sillä hepsu taitaa rakastaa laitumen mutaisinta nurkkaa piehtaroinnin merkityksessä..

Tarinasi oli aivan jäätävän hyvä jälleen kerran, eikä mikään lauserakenne tai kielioppi särähtänyt korvaani, joten en takerru nyt siihen sen puoleen. Hyvä hyvä Lina ! Tästä lisäilen kaappiisi 31ve

terkuin, Melle

Hymy huulillani ajelin uudella pikkuautollani pitkästä aikaa kohti Nuppulaa. Vaikka viimeksi tallilla olinkin käynyt kesän pahimpina hellepäivinä, oli tallitie töyssyineen tuttu myös sadetta vihmovana syyspäivänä. Melle oli lähettänyt tiedotteen kaikille tallilaisille Nuppulan uudistumisesta sähköpostitse, ja nyt oli innokkaana ja uteliaana palaamassa takaisin tutulle ratsastuskoululle. Työt ravitallilla olivat taaksejäänyttä elämää, ja olin valmiina keskittämään koko hevosteluintoni rakkaaseen Pölyyn. Kesätöistä oli kuitenkin jäänyt roppakaupalla oppeja takataskuun, joista varmasti olisi hyötyä tulevaisuudessa, ja niin, rahat tietysti. Niillähän minä itselleni tämän menopelinkin ostin.

Parkkeerasin Nuppulan pihamaalle ja tomerin askelin jatkoin matkaa suoraan talliin. Vesisateella taisi olla osuutta asiaan, vaikka paksun anorakin olinkin päälleni pukenut... Muutama hevonen näkyi karsinoissa seisovan, lähinnä uusia turpia minulle, mutta Pölyn karsina loisti tyhjyyttään. Päättelin ruunan siis tarhailevan vielä, ja päätin ensimmäiseksi siivota sen karsinan. Vaikka kihisinkin jännityksestä lempiheppani näkemisestä, piti sitä vielä pitkittää hoitamalla likaiset asiat ensin! Siivoamisessa ei kauaa nokka tuhissut, tekniikka ei ollut mihinkään unohtunut ja Pölyn karsina ei pahimmasta päästä ikinä ollutkaan. Juuri kun olin heittämässä viimeistä talikollista kottikärryyn, kuului iloinen huudahdus kauempaa käytävältä: "No hei! Tervetuloa takaisin Nuppulaan!" Loikkasin ulos karsinasta halaamaan Melleä, joka harppoi luokseni ratsastustamineissa. Työni jäikin hetkeksi kesken, kun meillä oli niin paljon kuulumisia vaihdettavana ja Melle alkoi esitellä minulle tallin uusia hevosia. Celly-varsa vei oitis sydämeni! Aikamme turinoituamme alkoi kuitenkin Pölyn tapaaminen poltella liikaa, ja mainitsinkin tästä Mellelle. Hän naurahti iloisesti ja totesi että eiköhän mennä hakemaan ruuna tarhakavereineen tallin puolelle. "Hetki vain, siivoan vain jälkeni", sanoin nopeasti ja tein varmaan ennätyksen lantalan puolella käymisessä.

Sade oli tauonnut mennessämme tarhoille, mutta Pöly oli silti märän ja surkean näköinen tarhassa seistessään. Se oli painautunut tiiviisti vasten Woogien kylkeä, mutta nosti korvansa iloisesti pystyyn huomatessaan lähestyvät ihmiset. Kaksikko käveli reippaasti luoksemme portille, enkä ollut saada tarpeekseni Pölyn märän pään hellittelystä! "Sinua on ollut niin ikävä", supisin ruunan korvaan. Se vain pärskähti kärsimättömänä, ja lähti reippaasti tallustamaan Woogien perässä talliin. Riisuessamme märkiä loimia ja ripustaessamme niitä kuivumaan Melle jutteli tallin - erityisesti Pölyn - tapahtumista. Ruuna oli saanut lomailla aika paljon, mutta syksyn tullen lähtenyt Mellen kanssa taas kilpakentille. "Meillä on mennyt ihan hyvin", tallinomistaja virnisti. "Nyt Pöly kaipaisi vain kevyttä liikuntaa, ajattelin että pieni peltokäyskentely tekisi näille kaveruksille ihan hyvää." "Sopii minulle!" sanoin onnellisena ja painuin harjaamaan hoitsuani. Karva oli jo huomattavasti paksumpi kuin kesällä, ja Melle olikin maininnut haluavansa jonkunnäköisen klippauksen ruunalle. "Etpähän olisi täysin röllin näköinen", supisin Pölylle hieroessani sitä voimakkaasti kumisualla. Vastausta ei kuulunut, pieni silmänräpäytys vain kun hevonen  siirtyi untenmaille takajalkaansa lepuuttaen.

Olisin voinut harjailla rauhallista ruunaa ikuisuuden, ellei Melle olisi alkanut hoputtaa ratsastuksen suhteen. "Kohta tulee jo pimeä!" tallinomistaja nauroi kantaessaan satuloita varustehuoneesta. "Joojoo, selvitän vielä tän hännän", sanoin hajamielisesti haroessani Pölyn mustia jouhia. Hevosta ei ollut näköjään kuraisessa tarhassa rallaaminen huvittanut, olosuhteisiin nähden se oli yllättävän puhdas. Jaloistakaan ei löytynyt mitään naarmuihin tai riviin viittaavaa. Vikkelästi käärin pintelit Pölyn jalkoihin ja laitoin sille varusteet päälle. Kun viimein olimme molemmat ratsastuskuntoisen näköisiä, oli Melle jo tallin pihalla säätämässä jalustimiaan Woogien selässä. "Joku mini-ihminen tällä viimeksi mennyt..." hän mutisi pidentäessään jalustinhihnoja ties kuinka monella reiällä. Virnistellen heilautin itseni satulavyön kiristyksen jälkeen Pölyn kyytiin, olin valinnut yleissatulan ruunan selkään ja jalustimet tuntuivat olevan minulle sopivalla kohdalla. Pian olimme valmiita lähtöön, ja letkeässä käynnissä Melle opasti meidät Nuppulan kaukaisimmille niityille nauttimaan hämärtyvästä syysiltapäivästä.

Rupatellen kiertelimme ensin kävellen kellastuneella niityllä, tunnustellen sateen pehmittämää pohjaa. Kevyttä ravia siinä uskalsi mennä, joten aloimme Pölyn kanssa työskennellä taivutellen ja rentoa askellusta hakien. Ruuna tuntui raikkaassa ilmassa heti kovin virkeältä, mutta kuunteli kuitenkin apuja. Huomasin Mellen tarkkailevan tiiviisti Pölyn askellusta, mutta nyökkäsi hyväksyvästi kun se rentoutui ja pyöristi selkäänsä. Woogie puolestaan yritti esittää hurjaa neitoa ja pukitteli Mellen siirtäessä sen raviin. Kokenut ratsastaja vain nauroi ja otti ilon irti hevosen energiasta. "Kyllä tämä tekee tuntihevosille oikein hyvää", tallinomistaja myhäili meidän ravatessamme hetken rinta rinnan. Vauhdin hurma vei mukanaan, ja päätimme siirtyä hiekkatien puolelle vähän laukkailemaan. Pöly singahti iloisesti Woogien perään, ja saimme nauttia pitkän pätkän hyväpohjaisella tiellä laukkaamisesta. Takaisin tallille palailivat tyytyväisyyttä puhkuvat hevoset ja ratsastajat.

Palatessamme Nuppulan pihaan alkoivat illan tunnit olla jo täydessä tohinassa. Paulan kuuluva ääni komensi ratsastajia varustamaan hevosia tunnille, ja kaviot kopsahtelivat betonilattiaa vasten kun talutimme Pölyn ja Woogien karsinoihinsa. Molemmat ratsut saisivat levätä loppuillan, joten aloin purkaa varusteita Pölyn päältä. Paula tuli karsinan ovelle iloisesti juttelemaan ja ehdimmekin vaihtaa kuulumisia hyvän tovin. "Leivotaan sinusta Nuppulaankin uusi tallityöntekijä", hän iski silmää kun kerroin kesästäni ravitallilla. "Se tietäisi Pölyn pilalle lellimistä", hymyilin leveästi ennen kuin Paula katosi tunninpitoon. Pöly ei ollut hionnut kevyessä ratsastuksessa lainkaan, joten harjasin ruunan voimakkain vedoin ja jätin sen sitten karsinansa rauhaan. Niityn pirteästä menosta ei ollut enää tietoakaan, Pöly hamuili rauhallisesti olemattomia heinänkorsia karsinansa pohjalta ja valmistautui iltaunille. Annoin vielä suukon ruunan turvalle ja siirryin sitten varustehuoneen puolelle. Tarkoituksenani oli olla nyt kunnon hoitaja, ja pestä Pölyn varusteet pitkästä aikaa oikein kunnolla. Viereeni otin satulasaippuan ja vesisangon, purin suitset ja satulan osiin ja aloitin hinkkaamisen. Jokin terapeuttinen vaikutus tällä varusteiden pesulla on, siihen vaan uppoutuu tuntikausiksi ja hyvä fiilis on taattu.

Havahduin vasta kun aloin kuulla hihittelyä ja naurunremakkaa tallin puolelta. Pari kiljahdustakin mahtui joukkoon. Kurtistin kulmiani, Mellestä tai Paulasta ei ainakaan ollut kyse, vaikka heillä ääntä riitti niin turhanpäiväistä kiljumista ei kumpikaan harrastaisi. Raotin varustehuoneen ovea ja huomasin ensimmäisen tunnin ratsastajia vielä kypärät päässään norkumassa tallin käytävällä. Kädessään heillä oli punainen ämpäri jonka sisällöstä en ollut aivan varma, ja he avasivat tomeralla liikkeellä Pölyn karsinan oven. Ruuna oli makuullaan torkkumassa karsinassaan ja säikähti pahanpäiväisesti äkkinäistä liikettä. Korskahtaen se loikkasi ylös melkein potkaisten lähimpänä ovea olevaa tyttöä. "Tyhmä Pöly, me tehtiin sulle vain herkkupuuro", tämä sanoi äkämystyneenä ja otti kouraansa jotain tahmaista löllöä ämpäristä ja ojensi sitä kohti hevosta. Syöksähdin ulos varustehuoneesta, en niin äkkinäisesti kuin tytöt olivat Pölyn karsinan oven aukaisseet mutta kuitenkin, ja sanoin vihaisella äänellä: "Mitä te oikein touhuatte?" Tytöt säikähtivät toden teolla ja punainen ämpäri putosi heidän kädestään, sisältö levittyen tallin puhtaalle käytävälle. Vetäisin Pölyn karsinan oven kiinni ja toistin kysymyksen. "Ruokittiin hevosia", sanoi mössöä kädessään pitelevä tyttö yllättävän ylimieliseen sävyyn. "Voi hyvänen aika, miksi ihmeessä?" sanoin tuskastuneena. "Ensinnäkin te ette koskaan mene häiriköimään tuntihevosia niiden lepohetken aikana, äskenkin olitte vähällä saada kaviosta. Ja toiseksi Nuppulan hevosilla on ihan omat ruoka-ajat, se lukee tallin säännöissäkin. Vain Melle ja tallityöntekijät ruokkivat niitä. Mitä tuossa ämpärissä edes on?" "Kauraa, melassia, jotain nappuloita rehuhuoneesta, hevosnameja ja porkkanaa", jatkui kaikkitietävä äänensävy. Ehdin juuri aloittaa saarnan siitä miten edellämainitut ainesosat kymmenen litran ämpärissä olisivat voineet vahingoittaa Pölyn terveyttä, kun luojankiitos Melle astui talliin. "Mitäs täällä tapahtuu?" tallinomistaja kysyi epäluuloisesti nähdessään asetelmamme ja käytävälle levinneen ämpärin. "Meillä oli hieman erimielisyyksiä hevosten ruuasta ja ruoka-ajoista", levittelin käsiäni tyttöjen ja heidän mössöjensä puoleen. Mellen ilme synkkeni ja hän aloitti puhuttelemaan ratsastajia nimeltä. Luikahdin takaisin varustehuoneeseen saattamaan työni loppuun, eiköhän Melle saisi nuorison päähän taottua kuinka järjetön heidän ideansa oli ollut.

Tallinomistajan auktoriteetti oli vahva, saatoin todeta kun hän muutama kymmenen minuuttia myöhemmin avasi huokaisten varustehuoneen oven. Tyttöset olivat siivonneet jälkensä ja Mellen sanojen mukaan kuulleet myös kunniansa. "Kurjaa miten vähäistä tietämys hevosten hyvinvoinnista tuntuu olevan, eivät ne ole leluja joita voi kaivaa karsinasta esiin tuosta noin vaan", pudistelin päätäni kertoessani Pölyn reaktiosta. "Niin, olen miettinyt esimerkiksi jonkin heppakerhon mahdollisuutta Nuppulassa jotta lapset saisivat tietoa juurikin vaikka oikeaoppisesta ruokinnasta eivätkä toteuttaisi itseään miten sattuu täällä", Melle huokaisi. "Katsotaan mitä syksyn aikana keksimme!" Rupattelimme vielä tovin kootessani varusteet paikoilleen, mutta sitten alkoi olla kotiin lähdön aika. Pöly oli pakko vielä käydä hyvästelemässä, kun se sieraimet väristen tuijotti minua kalteriensa takaa. "Nähdään pian taas muru", kuiskasin ruunalle hellästi ja lähdin Pölyä ajatellen ajelemaan kotia kohti.  

Aivan alkuun minun on pahoiteltava huomattavan kauan kestänyttä vastaustani. Lupaan parannusta jatkossa

Tarinasi oli aivan yhtä ihana, helposti luettavissa oleva ja mielenkiintoinen kuin aina ennenkin ! Pöly on todentotta kaipaillut sinua, mutta hyväähän sille on tehnyt tuo Nuppulan tauon ajan kestänyt lepoilu ja sen ohella kilpaileminen, mieli on ainakin virkistynyt monta kymmentä prosenttia lisää
Ihmettelinkin tässä jokunen päivä sitten, kuinka puhtaat Pölyn varusteet ovatkaan. Sitten Paula taisi tokaista sinun pesseen ne ja se saikin minut oikein hyvälle tuulelle. Sinun kädenjälkeesi vaan voi aina luottaa!

Olipa muuten hienoa, että puutuit rohkeasti ratsastajatyttöjen epämääräiseen ruokintaan. Pystytin tallin ilmoitustaululle muutaman lappusen siitä, että hevosia ei tule ruokkia ilman tallinomistajan lupaa ja lappunen onkin tehonnut varsin mukavasti täällä pyöriviin ratsastelijoihin.

Jos sinun aikasi muuten riittää, voisit vapauttaa Pölyn sen moisesta talviturkista ja nappaista ostamani klipperin tallituvan pöytälaatikosta. Jos luulet tarvitsevasi klippauksessa apua tai neuvoja niin nykäise minua taikka Paulaa hihasta

Tästä tarinasta kolahtaa 16ve kaappiisi !

terveisin, Melle

Torstaina päätin ottaa tallille mukaani pitkästä aikaa seuralaisen, nimittäin jackrusselinterrierimme Mickyn. Pikkukoira oli iloinen päästessään touhuamaan kanssani, ja hyppäsi innoissaan auton takapenkille. Innoissani olin minäkin, vähän liiankin, sillä unohdin katsoa jotain todella tärkeää... Kääntyessäni päätieltä Nuppulaan johtavalle pitkälle hiekkatielle, lopetti auto yhteistyön kanssani. Syykin oli niin yksinkertainen kuin bensan loppuminen. Ei auttanut hakata päätä rattiin tai kiroilla, ihan omaa hölmöyttä oli jäänyt bensatankin valon palaminen huomaamatta! Micky alkoi läähättää levottomasti takapenkillä kun matkanteko tyssäsi näin äkkiä. Kotini ei Nuppulasta kaukana sijainnut, mutta ajattelin silti kokeilla onneani ja soittaa iskältä apua... Kuten arvata, hän ei ollut onnellinen tyttären toilailuista mutta lupasi silti tulla paikan päälle bensakanisterin kanssa. "Olin juuri lähdössä lenkille joten tulen jalkaisin, tovi voi vierähtää", hän lopetti puhelun ankaraan sävyyn. Huokaisin helpotuksesta, onneksi olimme sentään tien sivussa emmekä kaiken kansan tiellä!

Siinä lämpimikseni hyppiessä ja renkaita potkiessa olin kuulevinani etäistä kavioiden kopsetta. Pudistelin päätäni, näinkö minä tallille jo kaipasin ja aloin kuulla harhoja? Ei kai kukaan näin hämärän tullen maastoilemaankaan ollut lähtenyt? Mutta en minä aivan väärässä ollut, kavioiden kopse läheni ja Mickykin tuijotti matalasti muristen seuraavan mutkan taa. Äkkiäarvaamatta sieltä ilmestyikin pulskanpuoleinen suomenhevonen koppakärryt perässään, rivakkaa ravia! Meidät nähdessään ohjastaja kuitenkin hidasti hevosensa pysähdyksiin ja tervehti karvalakkinsa alta. Sopivasti alkoi myös sataa tihuuttaa pienesti, minulla oli ylläni säälittävä toppaliivi kun taas ravurin ajaja oli pukeutunut asianmukaisiin Goretex-vermeisiin. Karvalakin alta ahavoituneille kasvoille levisi hymy, kun me kaksi kulkijaa tunnistimme toisemme. Eino Lappinen, tuttu ravimies kesän ravireissuilta kun työni puitteissa olin päässyt valjastamaan hevosia kilpailutilanteissakin! "No mutta Lina, mitäs sinä täällä tienposkessa seisoskelet?" Eino alkoi heittää juttua. Minulla ei ollut aavistustakaan että Einon hevoset asustivat täällä Nuppulan lähellä, ja kerroinkin hänelle onnettomasta tallimatkani käänteestä. Eino rupesi nauramaan ja sanoi leppoisaan tyyliinsä: "No kyllähän minä ne Nuppulan tilat tiedän ja asiallista väkeä ovat omistajat. Hyppää kärryille ja koira mukaan kanssa, viskaamme Tosi-Piirron kanssa teidät perille." "Oikeasti, se olisi aivan mahtavaa!" henkäisin ja koppasin Mickyn kainalooni. Tilanne vaati vielä pikapuhelun isälle, jolle kerroin uusimmat käänteet. Bensakanisteria mukanaan raahaava isäni huokaili syvään mutta lupasi ajaa auton kotipihaan. Jätin auton avaimen renkaan päälle häntä odottamaan ja hyppäsin ravikärryille.

Olipa mukavaa olla taas tässä kyydissä, ajattelin Tosi-Piirron edetessä rauhallista hölkkää kohti Nuppulaa. Micky tönötti korvat luimussa sylissäni, koira ei ollut ihan yhtä innoissaan matkalla tapahtuneista käänteistä. Silittelin sitä rauhoittavasti Einon kertoillessa niitänäitä hevosistaan. Tuota pikaa olimmekin jo Nuppulan pihalla ja kiittelin Einoa vuolaasti. "Eipä mitään, toivottavasti nähdään raviradoilla", vanha mies kosketti ohimoaan. "Ja sano Mellelle terveisiä!" Sutjakkaasti Tosi-Piirto kääntyi ympäri ja valjakko hävisi kohti omia maitaan. Mickykin oli onnellinen päästessään taas maan kamaralle ja seurasi minua häntä heiluen talliin. Käytävällä palloilivat sekä Melle että Paula ja joukkio tuntiratsastajia. Tallinomistaja ja työntekijä repesivät totaaliseen nauruun kun Micky perässäni astelin käytävälle. "Mitä ihmettä", ehdin aloittaa kunnes vilkaisin alaspäin toppaliiviäni. Tihkusade, hiekkatie ja kevyt hölkkä olivat tehneet tehtävänsä, ja olin saanut tyylikkään mutakuorrutuksen ylleni! Purskahdin itsekin nauruun ja erehdyin pyyhkäisemään naamaani. Virheliike, käsikin oli nyt liejun peitossa... Ratsastajat katselivat kummastuneena, kun harpoin tallin vessaan siistimään itseni naurunremakan säestämänä.

Kun palailin inhimillisemmän näköisenä vessasta, olivat tuntilaiset jo menneet matkoihinsa. "Ei osunut ihan meikkivoidevalinta tänään nappiin", Paula ilveili varustehuoneen ovelta. "No juurikin näin, et kyllä arvaa mitä tapahtui", nauroin ja kerroin koko tarinan tallilletulostani. "Elän ainakin 10 vuotta pidempään sinun toilailujesi takia, aina saa nauraa", Paula hekotteli kuultuaan kaiken. "Mutta eiköhän lähetä hommiin, tule kanssani hakemaan hevoset sisään!" Ja niin sitä mentiin, pian olivat kaikki Nuppulan nelijalkaiset karsinoissaan ja minä ryhdyin harjailemaan Pölyä. Olin saanut tehtäväkseni varustaa sen estejatkotunnille, ratsastaja saapuisi tallille vasta minuutilleen tuntinsa alkaessa. Micky sai hoitotehtävien ajan olla pallon kanssa lukittuna varustehuoneessa, ja siellä koira tuntui viihtyvän yllättävänkin hyvin. Ainakin se teki itselleen mukavan pesän satulahuopien keskelle. Pöly puolestaan oli imitoinut minua mutakuorrutuksen kanssa, ruunan ulkoloimi ja kaikki sen ulkopuolelle jäävät osat olivat karmean näköiset, mutta alta paljastui puhdas, klipattu otus. Laitoin hihat heilumaan harjauksen kanssa, ja tapansa mukaan hoitohevoseni nautti tästä alahuuli väpättäen. Vielä taisivat jonkinverran leijailevat irtokarvat kutitella, niin nautinnollisesti se venytteli kihnuttaesssani klippausrajoja kumisualla.

Koska kyseessä oli estetunti, sai ruuna täyden varustuksen päälleen. Suojat ja martingaali päällään se jopa näytti katu-uskottavalta esteratsulta! Paulakin naureskeli samaa kulkiessaan ohitsemme kun ähelsin martsaria kiinni. "Vatsapanssari vaan puuttuu!" hän huikkasi. "Ai hitsi, pitää varmaan lainata Ferralta", sadattelin rapsutellessani torkkuvaa Pölyä. Pian ruunan ratsastaja jo saapuikin hengästyneenä talliin, ja tarttui kiitollisena ratsunsa ohjiin. "Tämä on toinen tuntini Nuppulassa, en vielä edes kunnolla osaa suunnistaa tänne!" Emma-niminen, parikymppinen nainen huokaisi. Samantein hän saikin jo lähteä viemään Pölyä kentälle, ja minä menin vapauttamaan Mickyn varustehuoneesta. Päätin käyttää koiraa ulkona, mutta pikku hienohelmani ei tihkusateesta hirveästi innostunut ja kaipaili jo satulahuopapinon väliin takaisin. "Olet ihan tylsä tallikamu", valitin Mickylle sen jäädessä onnellisena nukkumaan. Mellen Duke-koirakin oli tullut meitä pihalla vastaan, mutta sekään ei ollut hirveästi leikkituulella.

Tihkusadetta uhmaten päätin mennä kentälle tarjoamaan apuani esteiden nosteluun. Samalla voisin ihastella jaloa Pölyä ja ehkä oppiakin jotain. Kiitollisena Melle otti minut kentän keskelle kanssaan istumaan ja aloitti rivakan alkuverrytelyn. Ratsastajat treenasivat ensin puomien kanssa ja sain olla potkimassa välimatkoja oikeaksi. Jaloistaan ei-niin-tarkka Pöly potkiskeli jatkuvasti välit miten sattuu! Verkan jälkeen rakensimme Mellen kanssa vikkelästi konstikkaan jumppasarjan, joka oli korkeudeltaan 40-50cm. Ratsukot suorittivat sen kuka vähän alitemmossa ja toiset liiankin kovaa, mutta puomit eivät juurikaan putoilleet. Meinasin jo ruveta palelemaan, mutta viimein Melle armahti sekä minua että ratsastajia ja lopetteli tunnin. Kiirehdin oitis tallin lämpöön keittämään itselleni kupillisen teetä. Melle oli järkännyt hoitajille mustikkamuffinssi-teepaketin vedenkeittimen viereen, ja kiitollisena hörpin juomaani. Kun kuulin kavioiden kopsahtelevan tallin käytävällä, siirryin opastamaan Emmaa Pölyn hoidossa. Tai no, eipä häntä juuri hoitamisessa tarvinnut avustaa, mutta tavaroiden paikat olivat uudella ratsastajalla vielä vähän hakusessa. Emman jäädessä harjailemaan Pölyä minä pyyhin ruunan varusteet päällisin puolin puhtaaksi. Eivät ne hirveän likaiset olleetkaan, mutta mutainen kenttä nyt aina teki tehtävänsä.

Viimeisenä kävin vielä heittämässä talliloimen Pölyn niskaan ja lellin ruunaa vähän laittaen sen venyttelemään porkkanoiden ja leivänkannikoiden avulla. Viime talven jumit olivat nyt ainakin pysyneet vielä poissa, enkä niitä kaivannutkaan takaisin! Viimein maltoin hyvästellä hoitsuni ja nappasin Mickyn mukaan varustehuoneesta. Toilailujeni takia kotimatkalle oli lähdettävä jalan, enkä halunnut pitkittää pimeillä teillä kävelyä enää yhtään... Onneksi seuranani oli Micky, ja pääsimmekin yhtenä kappaleena yhdessä kotiin.

//Tässä siis rapa roiskuu kärryillä-aktiivisuustehtävä!


Ai että kun nämä sun tarinat vaan on niin mukaansatempaavia ! Eino on oikein oiva setä ja hienoa, että sattui pelastamaan sinut pinteestä Jatkossa sitten muistat kurkkia bensamerkitkin ajoissa, jottet jää viellä pahemman kerran tien poskeen!
Onneksi muta ei tainnut pureutua vaatteistasi sentään ihan läpi, sillä muuten olisit saattanut pahemman kerran vaikka vilustua..Niin ja täytyypäs muistaa kiittää nyt viellä avustakin puomityttönä meidän estetunnilla
Jokos muuten uskaltautuisit Pölyn kanssa kilpakenttien sisäpuolelle ? Tapahtumakalenterista löytyy meidän tallikisat, joten jos yhtään innostaa niin eikun vain Pölyn kanssa kokeilemaan onnea ! Myös Pekka on tulossa valmentamaan lähiviikkoina koulupuolella..

Ihanaa luettavaa oli tämä jälleen kerran, joten lisäilenpäs sinun kaappiisi 14ve + aktiivisuusmerkin !

terveisin, Melle