Hyppelehdin tarhojen luo riimunnaru kainalossa. Maassa oli pienikerros lunta, joka narisi mukavasti kenkien alla. Huokaisin syvään. Vielä on vähän lomaa jäljellä!
Huikkasin portilta Cassulle, ja ori katsahti minuun korvat hörössä. "Terve poika!" sanoin sujauttaessani riimun orin päähän. "Eikös olekkin ihana ilma?" Hymyilin, ja napsautin narun kiinni riimuun. Taputin Cassua. Talutin sen portille, ja siitä jatkoimme matkaa talliin.
Karsinaan päästyämme irrotin narun, ja annoin Cassun olla irti avatessani vihreän loimen solkia.
Viikkasin loimen Cassun oveen ja hain harjapakin satulahuoneesta. Cassu seisoi nätisti paikoillaan harjatessani sen kultaista karvaa.
"Hieno poika" kehuin oria välillä lempeästi taputellen. Putsasin kaviot, ja vein harjat pois. Nappasin Cassun varusteet telineestä ja kiikutin ne karsinalle.
Pujotin kuolaimet Cassun suuhun, ja vedin niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin remelit ja kaappasin sitten satulan syliini. Nostin sen Cassun selkään, ja asettelin huovan ja romaanin hyvin paikoilleen. Kiristin satulavyön, ja olin valmis. Enää bootsit ja ei muuta kun menoksi!
Sujautin bootsit Cassun etujalkoihin ja työnsin pääni kypärään. Napsautin hihnan kiinni, ja otin ohjat käteeni. Taputin Cassua, ja avasin oven kokonaan auki. "Menoksi" lausuin ja naksautin kieltäni.
Cassu seurasi minua nätisti kentälle asti. "Vähän liukkaan näköinen pohja.. ehkä pitäisi mennä maastoon.." tuumailin itsekseni, mutta päätin kuitenkin jäädä kentälle. Kipusin satulaan ja säädin jalustimet. Tarkistin vielä satulavyön ja napautin sitten pohkeilla. Cassu lähti nätisti eteenpäin. Kävelin pari metriä uran sisäpuolella, ja huomauttelin välillä kulmissa Cassua, kun joku mystinen voima sai herran aina valumaan takaisin uralle.
Käänsin Cassun lävistäjälle, ja annoin sen kunnolla venyttää kaulaansa, pidin kuitenkin pienen paineen yllä, että herra liikkuisi reippaasti jalkoja nostellen.
Keräsin sitten ohjat, ja pysäytin Cassun. "Hyyyvääh" taputin oria, ja annoin luvan lähteä liikkeelle. Pysyttelin edelleen uran sisäpuolella.
Tein pysähdykset molempien pitkien sivujen keskelle, ja lyhyillä sivuilla tein suuret voltit.
Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla, ja jatkoin pysähdyksiä ja voltteja toiseen suuntaan.
Kun saavuin toisen pitkänsivun keskelle (S:ään) pysäytin Cassun tavallisesti niin kuin äskenkin, mutta sen jälkeen siirsin pohkeitani hiukan taakse, ja tein puolipidätteitä. Cassu peruutti neljä askelta, jonka jälkeen kehuin oria, ja jatkoin volttien, pysähdysten, ja nyt myös peruutusten parissa.
Vaihdoin suuntaa lävistäjällä. Cassu teki hienoja peruutuksia, ja rupesi pikkuhiljaa käyttämään selkäänsä ja niskaansa vielä enemmän.
Taputin Cassua ja annoin sille ohjaa. Vaihdoin taas suuntaa lävistäjällä, ja annoin orin kävellä hetkisen, jonka jälkeen keräsin taas ohjat, ja ohjasin Cassun uralle. Asetin sen kunnolla kulmaan ja jatkoin kulmasta avotaivutuksella pitkänsivun loppuun asti. Kehuin oria. Käänsin Cassun uran sisäpuolelle ennen seuraavaa pitkää sivua, ja rupesin väistättämään ponia kohti uraa. Uralle saapuessani kehuin Cassua, ja jatkoin kulmaan.
Ja taas seuraavalla pitkällä sivulla menimme Cassun kanssa avoa, ja sitä seuraavalla väistöä. Vaihdoin välillä suuntaa kääntämällä Cassun keskihalkaisijalle, ja väistämällä siitä sitten uralle.
Cassu liikkui nätisti allani, ja sen kaula oli kaarella. Se pureskeli kuolainta tyytyväisenä.
Vaihdoin taas suuntaa. Annoin Cassun kävellä pitkin ohjin.
Käänsin Cassun kaartoon, ja hyppäsin alas satulasta. "Mitäs sanoisit jos menisin ilmansatulaa?" kysäisin hymyillen ponilta, joka katseli minua hupsusti korvat eri suuntiin törröttäen. Pörrötin Cassun otsatukkaa ja muiskautin pienen pusun sen silkkiselle turvalle.
Avasin vyön soljet ja liu'utin satulan käsivarsilleni. "Odotappas hetki siinä, ku mä heitän tän satulan tohon aidan päälle!" sanoin Cassulle ja irrotin otteeni ohjista. Kävelin ripeästi aidan luokse ja heilautin satulan sen päälle. Käännähdin kannoillani, ja olin hypätä ilmaan säikähdyksestä. Kaksi tummaa manteli silmää tuijottivat minua vaalean otsatukan alta. "Voi pikku Cassuliini! Minun pikku hömppäpömppäpallomahaseni!" naurahdin ja halasin ponia.
Otin ohjat vasempaan käteeni ja pompahdin Cassun selkään. "Aaaah" huokaisin. Cassulla oli ihana selkä! Venytin jalkani oikein pitkiksi Cassun kaulan viereen. Polveni naksahtivat. Inahdin, ja korjasin asentoani. Painoin pohkeillani Cassun lämpimiä kylkiä. Poni lähti reippaasti eteenpäin, ja rupesi taas käyttämään selkäänsä. Otin vähän tuntumaa tekemällä voltteja ja pysähdyksiä, jonka jälkeen nostin varovasti ravin.
Cassu puksutti tasaisesti ravia uraa pitkin. Käänsin sen välillä voltille, ja tein paljon käynti siirtymisiä.
"Moi! Onko kentällä tilaa vielä parille ratsukolle?" kuului huudahdus kentän toisesta päädystä. Näin portilla kaksi tyttöä, toinen ratsasti Karkilla ja toinen Pölyllä. ”Kyllä mahtuu! Ei me Cassun kanssa niin paljon tilaa viedä!” irvistin, ja ratsastin tyttöjen luo.
Punatukkainen tyttö esitteli itsensä Katariinaksi, ja mustatukkainen oli nimeltään Lina.
Esittelin itseni, ja jatkoimme ratsastusta.
Jatkoin ravissa uraa pitkin, ja jäin kentän toiseen päähän ympyrälle. Annoin laukka avut, ja Cassu nosti heti hienon laukan. Laukkasin pari kierrosta ympyrällä, ja tarkastin sitten nopeasti mitä Katariina ja Lina tekivät, ja missä he olivat.
Karkki kipitti nätisti ravissa kentän toisessa päässä ympyrällä, ja Lina ja Pöly laukkasivat pitkällä sivulla.
Tein vielä yhden ympyrän, ja jatkoin sitten laukassa Pölyn ja Linan perään. Annoin Cassun venyttää laukkaa oikein kunnolla. Kaarteessa otin harjasta kiinni, sillä menetin tasapainoni ponin pompahtaessa hiukan ulospäin. Minua rupesi naurattamaan, joten siirsin Cassun käyntiin. Rojahdin ponin kaulalle ja halasin sitä. Otin vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan, ja siirryin sitten uran sisäpuolelle kävelemään. Annoin Cassulle ohjaa. Kehuin oria, ja annoin sen kävellä kierroksen, jonka jälkeen käännyin kaartoon. Hyppäsin alas Cassun selästä ja otin ohjat käteeni. Moikkasin vielä Linan ja Katariinan ja lähdin sitten taluttamaan Cassua talliin.
Ovella minua vastaan tuli Petra. Tervehdimme toisiamme ja Petra piteli ovea sen ajan kun talutin Cassua sisälle. ”Ei hittolainen! Petra! Unohdin Cassun satulan kentälle, voisitko hakea sen?” kysäisin. ”Selvä, vien sen sit satulahuoneeseen.” Petra sanoi hymyillen ja lähti kentälle päin.
Riisuin Cassulta suitset ja bootsit, ja kiikutin ne sitten satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet, ja huomasin Petran tuoneen satulan. Hymyilin itsekseni kun palasin karsinalle, Cassu on niin ihana. Olen kyllä todella onnekas, että saan hoitaa tällaista unelma ponskia!
Harjasin Cassun huolellisesti, ja putsasin kaviot vielä huolellisemmin. Otin sitten harjan selvitys ainetta, ja kamman, ja rupesin selvittämään Cassun harjaa. Siinä ei kestänyt kauaa, ja siirryin pian jo selvittelemään hännän takkuja. ”Äsh. Häntäsi on täynnä pikkutakkuja! Kun saa yhden takun selvitettyä, tuntuu siltä kuin niitä tulisi kymmenen lisää..” ähkäisin. Kesti melkein puolituntia saada koko häntä selväksi, jonka jälkeen venyttelin selkääni oikein kunnolla. ”Huh huh!”
Kävin heittämässä harjapakin satulahuoneeseen, ja palasin sitten loimittamaan Cassun. Levitin loimen ponin selkään, ja kiinnitin soljet. Taputin Cassua, ja vedin karsinanoven kiinni. Pesarin vierestä löysin harjan, jolla rupesin lakaisemaan tallinkäytäviä. Lakaisin oljet karsinoihin, ja hiekat ulos. Hiekka ei ollut kuivaa ja pölisevää, joten minun ei tarvinnut kastella käytäviä.
”Ai, Iriskö se siinä?” kuului Mellen ääni vierestäni. Katsahdin ylöspäin ja näin Mellen hymyilevät kasvot. ”Jooh.. Aattelin lakasta käytävät.” sanoin. ”Kiitoksia! Öh, tuota oletko lähdössä, vai olisiko sinulla aikaa jäädä taluttamaan tunnille?” Melle kysyi. ”Joo, on aikaa!” innostuin. ”Ketkä poneista ovat tulossa tunnille?” ”Nilla, Kersti, Woogie, ja Cassu” Melle luetteli. Hymyni leveni pieneksi virnistykseksi. ”Taidankin jo tietää ketä haluat taluttaa.” Melle naurahti. ”Cassu Cassu.” nyökkäilin. ”No tuntilaiset saapuvat pian. Me juttelemme heidän kanssaan ensin vähänaikaa toimistossa, ja sitten opetan heille Kersti ponin kanssa kuinka hevonen harjataan ja varustetaan” Melle kertoi. Nyökkäsin, ja Melle katosi toimistoon.
Lakaisin käytävän vielä loppuun asti, ja vein harjan takaisin pesarin nurkalle. Kävelin satulahuoneeseen, jossa Lina, Katariina, ja Petra söivät eväitään, ja juttelivat hevosista. ”Moi.” tervehdin heitä ja kävelin oman kaappini luokse. Avasin lukon, ja kaivoin laukkuni ulos. Otin sieltä harmaat lökärit, ja vaaleanvihreät tennarit. Kävin nopeasti vessassa vaihtamassa vaatteeni. Sitten söin katkarapuvoileipäni, ja kiiruhdin Cassun karsinalle riimun-naru kädessä, ja harjapakki kainalossa.
Pyyhkäisin nopeasti leivän murut takiltani, kun huomasin pienen vaaleahiuksisen tytön kävelemässä minua kohti. Tervehdin tyttöä, ja avasin karsinanoven. ”Ei! Mä haluun!” tyttö kiljaisi. ”Okei. Muista ettei tallissa saa huutaa, hevoset säikkyvät.” sanoin hymyillen. ”Kyl mä tiiän!” tyttö sanoi tiukasti, ja vetäisi narun kädestäni. ”Öh.. mä voin vaik hakea sen kamat.” ehdotin. ”Ei! Mä kyllä osaan iha itekki!” tyttö intti. ”Selvä, noh, hoidetaan poni vaikka ensin ja haetaan sitten ponin varusteet. Sopiiko?” sanoin, ja yritin vetäistä huolettoman hymyn naamalleni. Tyttö ei vastannut mitään ja kun hän oli kieputtanut narun epämääräisesti kalterin ympärille, hän rupesi harjaamaan Cassua.
”Haluatko että puhdistan Cassun kaviot, sillä välin kun harjaat sitä?” kysyin varovasti. ”En.” tyttö sanoi. Huokaisin.
Vartin päästä Cassu oli valmis tunnille. ”Ovatko talutustuntilaiset valmiina!?” kuului Mellen ääni käytävän päästä. ”Joo!” kuului kuin yhdestä suusta. ”Hyvä, seuratkaa minua kentälle!”
Tuntilaiset lähtivät poniensa kanssa kohti kenttää, taluttajat vierellään. ”Mun nimi on Sonja.” vieressäni kävelevä, Cassun ratsastaja kertoi. ”Mä oon Iris. Hoidan Cassua, kävin tänään aamulla ratsastamassa sillä. Menin ilmansatulaa. Se totteli todella hyvin.” kerroin. ”Eli mulla on paras heppa.” Sonja sanoi irvistäen. ”Kyllä ehdottomasti!” sanoin. ”Ehkä tästä ei tulekkaan niin kamala tunti!” ajattelin iloisena, tyttö oli aluksi todella ärsyttävä, mutta yhtäkkiä hän muuttui hyvin kiltiksi. Hymähdin itsekseni. Hassua.
Tunti sujui hyvin, niin minun, kuin Sonjankin osalta. Sonja oppi, miten hevosen saa pysähtymään ja kääntymään. Tunnin loputtua Sonja halusi välttämättä, niin kuin hän sen sanoi: ”mennä kovaa”, mutta Melle sanoi että katsotaan sitten ensikerralla.
Autoin Sonjaa Cassun hoitamisessa, jonka aikana tyttö ei muuta tehnytkään kun kehuskeli uusilla taidoillaan. ”Ja näitkö, ku Cassu meni sillee hienosti sen pysähdyksen?” ”Juu näin.” vastasin hymyillen.
Kun olimme saaneet Cassun hoidettua, veimme sen varusteet satulahuoneeseen. ”Onko kiva olla hoitaja?” tyttö kysyi. ”Joo onhan se.” vastasin. ”Ootko sä täällä joka päivä?” ”En, mutta aika usein.” ”Vaau! Onko sulla oma kaappi?” ”Joo on..” ”Miks se on harmaa?” ”Koska kaikki muutkin kaapit on harmaita.” ”Aaa.. Mut mun pitää mennä, äiti tuli hakee!” tyttö sanoi ja viiletti ulos tallista. ”Aikamoinen kysymys vyöry!” Petra hihitti vieressäni. ”Jep! Miten noin pienen tytön aivoihin edes mahtuu noin paljon ajateltavaa?” naurahdin. ”Mut munkin, pitää nyt lähteä.” sanoin Petralle ja nappasin laukkuni kaapista. ”Ok, mä jään viel tallille hoitaa Neelaa. Moikka!” Petra sanoi, ja lähdin ulos satulahuoneesta.
Kävin vielä Cassun luona, laittamassa sille loimen. ”Heippa muruseni!” sanoin Cassulle, ja laitoin karsinanoven kiinni. Ori heilautti päätään, ja kääntyi sitten ympäri. Hymähdin.
Kävelin ulos tallista, ja huomasinkin jo isäni auton tallinpihassa.
”Mitenkäs heppailut meni?” isäni kysyi virne naamallaan. ”Iha hyvin.” sanoin hymyillen ja kaivoin puhelimeni taskusta. Loppu.
Hienoa, että rohkaistuit kokeilemaan tätä foorumiakin Täällä ei näitä sanamäärän rajoituksia tms ole, joten kirjoittaminen yhteen pötköön on vähän helpompaa !
Cassu vaikutti oikein pirteältä ratsastuksesi jälkeen, sille varmasti teki hyvää tuollainen ilman satulaakin meno, sillä ratsastustunneilla harvemmin pääsee poni selkäänsä tuulettelemaan Mukavaa vauhtelua Cassulle ! Sinusta oli myös ihana apu talutustunnilla sekä pikkuratsastajan kanssa, on hienoa huomata, että jaksat auttaa ystävällisesti muitakin tallilla kävijöitä.
Tarinasi oli mukavan pitkä ja yllättävän yksityiskohtaisesti kerrottu. Joissakin kohdissa teksti olisi voinut olla hieman sujuvampaa ja lauseita yhdistellä, mutta muuta huomautettavaa ei juurikaan löydy. Lisäilen kaappiisi tästä 14ve heti, kun pääsen päivittämään Nuppulan sivuja
terveisin, Melle