Partyn hoitopäivakirja

Vedän syvään henkeä ja käännän avainta käynnistääkseni autoni. Punainen, kuhluinen lava-auto, vaarini peruja, hyrähtää yskäisten käyntiin. Maha jännityksestä kipristellen ohjaan auton liikenteeseen. Matka Nuppulaan ei ole pitkä, ja navigaattorini mukaan olen perillä viidentoista minuutin ajomatkan jälkeen. Hypistelen puolipitkiä hiuksiani hermostuneena. Kuinkahan Nuppulassa suhtaudutaan tällaiseen tätiratsastajaan? En ole istunut hevosen selässä aikoihin, saati nähnyt sellaista lähietäisyydeltä, mutta se on onneksi pian pois päiväjärjestyksestä. Olen nimittäin saanut lähiaikoina Nuppulasta hoitohevosen, Partyn. Minulla ei oikeastaan ollut mitään hinkua lähteä etsimään hoitohevosta, vaan varovasti kokeilin googlettaa, löytyisikö lähistöltä hyviä talleja. Ja löytyihän sieltä, Nuppula, talli joka tuntui heti alkuhetkistä siltä omalta jutulta. Kun vielä satuin löytämään Partyn, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ori vastasi luonteensa puolesta lähes sataprosenttisesti hevosta, jonka omistin nuorempana. Olimme parhaat ystävykset, kuin paita ja peppu. Party herätti minussa heti samoja tunteita, kuin vanha, jo nykyään taivasta asuttava nuoruudenystäväni.

Saavun Nuppulan pihaan ja astun ulos autosta. Jostain kuuluu hevosen hirnahdus, kuin toivottaen tervetulleeksi. Ilmassa tuoksahtaa hevosen haju, ja kostealla tiellä kohti tallirakennusta näkyy raudoitettujen kavioiden jälkiä. Ilma on kostea sateen jäljiltä, ja maa ei ole ehtinyt vielä täysin kuivua. Pian saavun tallipihaan, ja minua vastaan juoksee iloisena pieni, vaaleanruskea koira. Se heiluttaa häntäänsä ja vaaleanpunainen kieli vilkkuu suusta. Kumarrun rapsuttamaan tätä iloista otusta, ja se ottaa rapsutukset vastaan kellahtamalla selälleen. ”Heei, turkkisi menee ihan märäksi, kun tuolla lailla siinä maassa pötkötät.” Koira hypähtää ylös ja juoksee jonnekkin. On siinä toisella energiaa! Nousen minäkin ylös, ja lähden talliin. Ensimmäisenä menen varustehuoneeseen, purkamaan hevoskamppeeni omaan lokerooni. Kaivelin varusteeni ulkovarastosta, kamalan laatikkovuoren alta. Hieman kulunut samettipintainen kypärä, kermanvaaleat ratsastushousut… Epäilyttää vain, mahdunko enää vanhoihin ratsastushousuihini, lapsen saannin jälkeen sitä harvoin ainakaan pienenee.

Varustehuoneen penkeillä minua tuijottaa monipäinen hoitajajoukko. Osa puhdistaa varusteita, osa kirjoittelee hoitopäivikseen, toiset juovat kuumaa juotavaa. ”Hei kaikille! Olen Ann-Marie, Partyn uusi hoitaja”, huikkaan. ”Minua saa kutsua ihan Anskuksi, Mariksi, Annemariksi.. Miksi vain haluatte.” Hoitajat mumisevat jotakin ja osa nyökkää tervehdykseksi. Olen juuri purkamassa tallikassini sisältöä lokerooni, kun tallinomistaja Melle saapuu paikalle. ”Hei, Annemariko se siinä?” Melle hymyilee aurinkoisesti ja halaa minua. ”Minäpä tässä. Muuten, toin sinulle jotakin.” Ojennan kassistani rasian, johon olen laittanut useamman palan maustekakkua, itseleipomaani. ”Oi, kiitos”, Melle sanoo ottaessaan rasian vastaan. ”Laitan tämän jääkaappiin, niin pysyy hyvänä. Mennäänkö katsomaan uutta hoidokkiasi?” Melle touhuaa pirteänä. Nyökkään iloisen odotuksen vallassa. Melle johdattaa minut tallikäytävän toiseksi viimeisen karsinan kohdalle, ja liu’uttaa liukuoven sivuun. Karsinasta pilkistää ruskea hevosen pää, jonka korvat höristävät kiinnostuneina.



Party on valtavan suloinen suurine korvineen ja pitkine harjoineen. Vilkaistuani Melleä kävelen rauhallisesti Partyn luokse, ja kierrän sen ympäri. ”Kivalta vaikuttaa”, tokaisen. Melle katselee touhujani virnistäen, kädet puuskassa. ”Party on mukava hevonen, pidän siitä itsekin. Kuulepas, itse asiassa juuri tänä iltana Partylle on tulossa satulansovittaja, ja hän haluaisi samalla katsoa Partyn liikkumista. Mies tulee ihan Saksasta asti, Marcus Hoffman. Hän on aikanaan valmentanut orin emää, Zirconia.” Odotan että Melle jatkaa, mitähän hänellä on mielessään? ”Niin, sitä vaan että haluaisin esitellä Partyn mahdollisimman edustavasti, joten voisitkohan sinä laittaa orin kuntoon? Letittäisit harjan, öljyäisit kaviot, selvittelisit hännän, harjaisit sen oikein kiiltäväksi. Ja ajattelin myös, että voisit lämmitellä ja jäähdytellä Partyn ennen ja jälkeen ratsastuksen, ihan vaikka käynnissä, kun kerta olet sen hoitajakin”, Melle hymyilee. Kohotan kulmiani epäuskoisena, totta kai minä voin orin kuntoon laittaa, mutta en ole ratsastanut moneen vuoteen. Pelkäisin vain kokoajan saavani Partyn ihan villiksi ristiriitaisista avuista. En edes tiedä miksi, mutta nyökytellen lupaudun hommaan. Se siitä sitten, toivottavasti osaan vielä ratsastaa.

Seuraavan puolentunnin aikana huhkin hiki selkää valuen. Pesen Partyn, harjaan sen, lakkaan kaviot, letitän harjan, selvitän takut pitkästä hännästä… Vihdoin Party alkaa näyttää tyydyttävältä, karva kiiltää, kaviot hohtavat mustina kavioöljystä ja harja on palmikoitu pienille nyttyröille. Hetken päästä Melle astelee eteeni valkoisissa ratsastushousuissa ja punaisessa pitkähihaisessa. ”Ai, se onkin valmis, voit mennä lämmittelemään sen.” Melle kumartuu puoleeni kuin salaliittolainen: ”Jos oikein hyvin käy, Marcus saattaa jopa valmentaa Partya. Hän ei olekaan mikään tavallinen ratsastuksenopettaja, vaan ihan eliittitason valmentaja.” Nyökkään suu tiukkana viivana, en saa hymynkarettakaan aikaiseksi, jännittää niin. Kipitän vessaan vaihtamaan ylleni ratsastusvaatteet, mutta ikäväkseni housut eivät mahdu ylleni, aivan kuten olin arvellutkin. Joudun siis ratsastamaan ulkohousuissa, ei kovin edustavaa.

Viidentoista minuutin päästä seison Nuppulan ratsastuskentällä, valmiina nousemaan Partyn selkään. ”Dodih, Pansku-poika on sitten kiltisti, jookos?” kuiskutan Partyn korvaan. Satula edessäni keikkuu aivan liian korkealla, aivan liian pelottavana. Pystynköhän tähän? Nielaisten tartun ruskean estesatulan etukaareen, työnnän jalkani jalustimeen ja ponnistan. Kuinka ollakaan, pääsen jotenkuten räpeltämään Partyn selkään. Tässä minä istun, hevosen selässä! Suuri saavutus jopa minulta, täytyy myöntää. Säädän jalustimet sopiviksi, kiristän satulavyötä vielä molemmilta puolilta, ja kerään ohjat hionneisiin käsiini. Koetan hakea oikeanlaista istuntaa, mutta en löydä. Melle seisoo kentän laidalla ja ottaa tilanteen haltuunsa. ”Nojaa taaksepäin, työnnä kantapäät alas ja rentouta polvet. Selkä suorana. Kuvittele jonkun vetävän kypärääsi narusta ylöspäin.” Melle tulee asettelemaan minut oikein satulaan, ja hetken päästä istun kuin vanha tekijä. Ratsastus on minulla selkärangassa, ja onnistun helposti säilyttämään ohjatun asennon. Varovasti puristan Partyn kylkiä pohkeillani, ja maiskautan. Party lähtee kävelemään yllättävän reippaasti eteenpäin, päätään ravistaen. Hätkähdän sen käyntiä, orilla on pitkä ja vetävä askellus, ja selässä heiluu aivan eritavalla, kuin jollain paksulla tukkiponilla. Keskityn pitämään painoni kantapäillä, ja pian kierrän uraa aivan helpon näköisesti. Ei Partylla ole yhtään paha käynti, kun siihen tottuu. Kävelen molempiin suuntiin puolipitkillä ohjilla, hakien tuntumaa ratsastukseen. Yllättävää, että olenkin jo tänään hevosen selässä. Jos Melle ei olisi minua pyytänyt, olisin kavunnut Partyn selkään vasta useamman viikon päästä. Oikeastaan tämä on ihan hyvä asia, nyt kynnys on voitettu, eikä minun tarvitse enää jännittää. Ja ihan kiltisti hevonen kuuntelee apujani, eihän satulassa tarvitsekaan pelätä. Taidan huomaamattani hymyillä, sillä Melle huutelee jotain kentän laidalta, peukkua näyttäen.

Huokaisten iloisena laskeudun alas selästä. Marcus Hoffman on saapunut, ja on Mellen vuoro nousta selkään. Ensin Marcus kuitenkin nousee itse selkään, kävelee, ravaa ja laukkaa. Hän tekee muutamia helppoja juttuja Partylla, ilmeisesti mies tietää, ettei se vielä osaa kovinkaan paljon asioita kouluratsastuksen saralla. Pian Marcus tulee alas, ottaa Partyltä satulan pois, ja tunnustelee sen selkää, säkää, lapoja. Party reagoi yllättävän voimakkaasti ristiselän paineluun, se heittää päänsä sivulle ja näykkäisee ilmaa. Huolestuneena seuraan tilannetta sivummalta. ”Ja, hier ist eine kleine baumstümpfe.“ Melle pyytää Marcusta selittämään saman englanniksi, ja lopulta käy ilmi, että selässä on pienen pieni jumi, joka paranee hieronnalla. Jumi aukeaa kuulemma helposti. Marcus tekee kädellään jotain, ja Party inahtaa. Nyt jumi on auki, ja uuden satulan sovitus voi alkaa. Marcuksella on pienessä sinisessa pakettiautossaan useampi paketti, joista ilmeisesti jokainen sisältää jonkinlaisen satulan. Ensimmäiseksi Marcus nostaa esiin vaaleanruskean koulusatulan, ja laittaa sen Partyn selkään. Melle ja Marcus pudistelevat päätään, ja esille nostetaan toinen satula, tällä kertaa musta – tämäkin koulusatula. Nyt he mumisevat tyytyväisen oloisina, ja Melle ottaa kentän laidalle nostamansa satulahuovan, jalustimet hihnoineen, sekä satulavyön esille. Miksiköhän Partylle sovitetaan koulusatulaa?

Hetken päästä Party seisoo satuloituna kentällä, ja näyttää upealta. Melle saa kiivetä uuteen satulaan, ja tekee sen virnistellen. On siinä meillä naurava täti. Eron entiseen huomaa heti. Vaikka ei Partyn kanssa mitään ongelmaa äsken ollutkaan, niin nyt se liikkuu huomattavasti paremmin. Sen askeleet ovat ilmavat, irtonaiset ja tahdikkaat, ja oikein näkee orin nauttivan olostaan. Melle ratsastaa siististi, vakaalla kädellä ja käyttää painoapuja. Kuten Melle toivoikin, Marcus antoi Partya varten muutamia kullanarvoisia vinkkejä, jotka näyttivät tehoavan. Aikansa oria höylättyään Marcus häviää talliin, ja Melle laskeutuu satulasta. On minun vuoroni jäähdytellä ori.

  

Satula näyttää uudelta, se kiiltää himmeästi, vaikka aurinko ei paistakaan. Kiipeän selkään nyt paljon itsevarmempana, ja jäähdyttelen Partyn leppoisan kävelyn merkeissä. Pian laskeudun alas ja vien Partyn talliin. Marcus on ilmestynyt takaisin kentän laidalle, ja Melle kaivaa kukkarostaan nipun satalappusia. Hän kiittelee miestä kovasti, ja hetken päästä pihalta kuuluu auton ääni. Seison tallissa Partya riisuen, ja odotan että Melle tulee talliin, jotta saan kysyä, miksi Partylle hommattiin koulusatula, vaikka se on estepainotteinen hevonen.

Olen saanut Partyn letit purettua, ja harjattua hevosen kauttaaltaan, kun Melle saapuu talliin. Hän selittää koulusatulan sillä, että estehevonen tarvitsee treeniä myös sileällä, ja pieni koulutuuppaus tekee orille vain hyvää. Tallissa puhdistan vielä Partyn varusteet, niin vanhat kuin uudetkin, ja tämän jälkeen saan antaa orille iltaruoat. Sitten lähden kotiin, on aika mennä hoitamaan omaa lastani. Hyvää yötä Party!

Kuvat omaa käsialaani, pahoittelen kuvien väriä! Skannerilla vissiinkin huono päivä.



Aivan upea ensimmäinen tarina ja viellä kerran oikein oikein lämpimästi tervetuloa mukaan poppooseemme !

Oikein kiva, että Party tuntui juuri sopivalta ja ainahan se on toki mukavaa muistella, jos on vielläpä ollut saman tyyppinen hevonen joskus omassakin omistuksessa ! Party on tosiaan Nuppulan ihka ensimmäisiä kasvatteja, jonka takia se onkin yksi silmäteristämme. Vaikutat todella ahkeralta ja pitkäjänteiseltä, sillä ainakin Party oli huippu siistissä kunnossa esitellessäni sitä Marcukselle.. Marcus näes todella arvostaa hevosiin satsaamista ja panostamista, joten pitihän meidän omaa kasvattia hänelle ylpeydellä esitellä, hahah
Ja aivan huippua, että ylitit itsesi ja nuosit tuon villikon kyytiinkin jo ensimmäisellä kerralla ! Hyvinhän se näyttikin lähtevän sujumaan, ainakin sen verran, mitä nyt ehdin siinä kentän laidalla teidän menoanne katsella. Eiköhän teistä tule viellä oikein moitteeton parivaljakko, kun yhteisymmärrys taisi löytyä pienen alkuhapuilun jälkeen kohtuullisen nopeastikin

Kirjoitat oikein selkeää ja persoonallista tekstiä, jota oli todella ihanaa lukea. Party saa kyllä mahtavat hoidot sinun käsittelyssäsi ! Olisin ehkä hieman enemmän kaivannut kuvailua esimerkiksi siitä, millainen Party oli hoitaessa, mutta jokainen saa kuitenkin kertoa puolestani tarinat omalla tyylillään Kuvat olivat super ihana ylläri tavallisten tarinoiden keskellä, joista saatkin ison plussan ! Wautsi.
Jäänkin innolla odottelemaan jatkoa.

Tästä heittelen tallikaappiisi 34ve.

terveisin,
Melle