|
Post by Melle on Feb 23, 2014 14:14:45 GMT
Just Unthinkablen hoitopäiväkirja on tarkoitettu Unen hoitajalle tarinoiden kirjoitukseen. Hoito-ohjeita- hypätessä jännesuojat etujalkoihin - estetunneille voi vaihtaa kuolaimen kuparirolleriin, mikäli Uni tuntuu energiseltä - mikäli Uni hikoaa, sille tulee laittaa ratsastuksen jälkeen puuvillaloimi talliin - jos ulkona sataa kovasti: sadeloimi, jos yli -10 laitetaan toppaloimi
|
|
|
Post by Lucy H on May 30, 2014 15:47:43 GMT
Heräsin aamulla intoa puhkuen, sillä tänään olisi aika astua työelämään. Olin pakannut eilisiltana kaikki tarvitsemani tavarat uutta asuntoani varten. Tikru oli vielä odottelemassa pihalla, pian se olisi lastattava, ennenkuin alkaa sataa. Nostin matkalaukkuni auton takapenkille ja hain Tikrunkin tavarat. Onnekseni poika pääsisi mukaani, sillä en kestäisi menettää sitä, sellainen mammanmussu se oli. Olin myös lupautunut hoitohevoseen, Uneen. Olin tammastakin innoissani, olin kaikesta innoissani, joten käynnistin auton ja ajoin Nuppulan pihaan. Pihalla näin paljon kuralätäköitä ja upean tallin, ja laitumet. Katselin hieman ympärilleni ja näin pienen mökin. Ajattelin heti sen olevan se mökki, jonne minun oli mentävä, ja josta tallinomistaja, Melle puhui. Mukavan oloinen tyyppi! Pian kun olin vienyt tavarani asuntoon, traileria ympäröi ainakin kuusi pikkutyttöä. Heilautin kättäni ja monet tervehtivät kohteliaasti. He katselivat innoissaan kun minä ja pikku Tikru tultiin ulos. Monet halusivat taputellakkin kaksivuotistani. Annoin luvan, ja annoin luvan myös siihen, että he vievät pojan uuteen karsinaansa. Tikru on luottohevonen ihan yhtälailla kuin tallin muutkin hevoset.. Ainakin taluttaessa. Minä itse lähdin metsästämään Melleä. Tutkailin samalla ympäristöäni. Katsoin laitumia läpi, ja kenttäkin oli aivan ihana! Tämä olisi ihan unelma talli meille. Parempaa ei voi löytää! Uneksiessani joku koputti olkapäätäni. Hätkähdin, ja käännyin katsomaan kuka minua koputteli. "Heippa! Olen sinun työparisi Paula. Olen ollut täällä talliapulaisena jo kauan", nainen sanoi ja hymyili. Vastasin:"Ahaa kiva, naurahdin ja jatkoin, minä olen Lucy. Tulin tänne hevoseni Tikrun kanssa, ja hoidan sitä Uni ponia." Nainen nyökkäsi ja lähti esittelemään tilaa minulle. Pian saavuimme talliin, ja Paula esitteli minulle hevoset. Tässä on Ferra, ja tässä Neela, sitten on Ocean ja tämä tässä on Uni. "Uni!" huudahdin ja avasin karsinan oven. Pienehkö ponitamma katseli minua suurilla suloisilla silmillään. Astuin sitä lähemmäs ja tarjosin kättäni. Uni nuuhkaisi sitä, ja tuli luokseni. Paula oli lähtenyt jo johonkin. Käpöttelin varustehuoneeseen ja otin Unen harjat. Kävelin tamman karsinaan, ja sidoin sen kiinni, varmuuden varalta. Harjasin Unta ja se oli aivan kuin.. hmm.. Unta! Uni oli kiltisti aika kauan, kunnes sitten keksi alkaa kuopia harjalaatikkoa, ja siitä sitten alkoikin siivoaminen. Tamma levitteli kaikki harjat lattialle. Naurahtelin tamman typerehtimistä, mutta jatkoin harjausta. Nostin etukavion, ja se riuhtaisi sen irti. Nostin sen uudestaan ja taas, se tapahtui varmaan neljä kertaa, kunnes sain kavion pidettyä sen kurissa. Kun olin valmis, puhdistelin tamman varusteita. Nautin satulasaippuan tuoksusta ja siitä, että sain kerrankin jotakin aikaiseksi. Yleensä olen vain tiellä. Tai niin minulle on sanottu, en sitten tiedä. Uni hirnahti muutaman kerran jollekkin, mutta en tiedä mille. Kohautin olkapäitäni ja lähdin tallista. Lukitsin ovet kunnolla ja vein pikaisesti Tikrulle iltaruuan. Suuntasin kohti leirimökkiä. Mökissä oli kodikasta ja lämmintä, joten kipaisin vain suihkussa ja pistelin leivän suihini. Keskellä yötä heräsin outoon tunteeseen, että ikkunani alla olisi joku. Nousin ylös ja kävelin ikkunalle. En ollut varma uskallanko katsoa verhon alta, mutta tein sen silti. Säikähdin melkein hengiltä kun siinä seisoi hevonen. Hevonen hirnahteli peloissaan ja juoksi metsään. Se vaikutti tutulta, joten lähdin ulos. Ulkona oli kylmä, ja myrskyinen sää. Myrsky oli selvästi nousemassa. Minua pelotti. Seurasin silti kavionpainaumia, jotka johtivat metsään. Kuulin pelottavia raksahteluja takaani ja viereltäni. Kävelin itku kurkussa syvemmälle ja maiskuttelin näkemälleni hevoselle. Pian kuulin todella terävän raksahduksen. Käännyin heti paikalla ympäri ja näin takanani hohtavan valkoisen hevosen. Se oli kai seurannut minua jo pitkään. Se vilkaisi minuun ja tajusin, että sillä oli punaiset silmät. Kiljaisin ja aloin juosta. Juoksin yhä syvemmälle ja syvemmälle metsään, kunnes oli aivan hiljaista. Pysähdyin ja yritin kuunnella ääniä. Mitään ei kuulunut. Yhtäkkiä takanani rasahti. Käännyin hitaasti ja joku seisoi takanani. Yritin huutaa, mutta se joku tunki haisevan kätensä suuni eteen. Rimpuilin lujaa, potkaisin hyypiötä ja puraisin vielä kättä kostoksi. Tyyppi parkaisi ja pian näin taas hevosen, joka oli ollut ikkunani takana. Se ihme tyyppi oli kadonnut. Hevonen, jota olin etsinyt olikin sitten se Neela. Otin sen otsaharjasta kiinni ja lähdin taluttamaan tallille päin. Pian kuitenkin edessäni seisoi se outo tyyppi ja se nauroi kamalasti. Nousin Neelan selkään ja mies löi puukolla minua, ja Neelaa. Tipuin Neelan selästä, ja kaikki sumeni. Hyppäsin ylös sängystäni ja huohotin. "Se oli vain painajaista Lucy", ajattelin ja katsoin kelloa. Se oli vasta 2.41 yöllä. Nukkumis aikaa olisi siis enää 3 tuntia, jos varttia vaille kuusi aion herätä. Kävin tarkistamassa, ettei mitään hevosta olisi ikkunani takana, ja niin siinä vain oli. Hyppäsin varmaan metrillä taaksepäin, kunnes tajusin sen olevan maassa laiduntava Tikru. Puin nopeasti takkini ja hain Tikrun ulkoa. Vein sen pikaisesti talliin ja tarkistin ovet. Tikrun karsinan lukko oli vähän huono.. Minä olin jättänyt tallin ovet sitten auki, tai joku muu oli käynyt siellä minun jälkeeni. No, oli miten oli, Tikru on nyt kunnossa. Suoritin tässä extra-merkin samalla! Aivan ihana talli <3 tykkään. Nappasin kuvankin Unesta, muokkasin mustavalkoiseksi :3 (haha en ole oikein hyvä piirtämään :""D) Olipas todentotta ihanaa saada sinut meille Nuppulaan apukädeksi tallihommissa sekä majoittaa viellä maailman kaunein hevosesi Tikru ! Tikru muuten vaikuttaa todella fiksulta noin nuoreksi, olen aivan varma, että saatkin siitä itsellesi viellä aivan mahtavan hevosen
Paula onkin tosiaan mukava täti ja hienoa, jos tulette hyvin juttuun ! Tutustutkin häneen varmasti paremmin vielä työpäiviesi aikana, mutta ensivaikutelma taisi ainakin olla kohtuullisen mukava ? Hän saattaa joskus tosin tuntua hieman määräilevältä, mutta Paula pitää napakkuudellaan paikat kurissa. Myös Unen ensikohtaaminen vaikutti onnistuvan mainiosti, enkä maltakaan odotella, kuinka teillä yhdessä lähtee sujumaan ! Uni on jo niin kauan etsinyt sitä oikeaa ihmistä, joka jaksaisi hoidella tammaa oikein huolella. Kiitos muuten, että jaksoit puhdistella tamman varusteetkin
Kirjoitat selkeää ja mukavaa kieltä, pieniä kirjoitusvirheitä löysin, mutten kuitenkaan halua takertua niihin sen enempää. Kuva oli oikein ihana piristys tekstin keskellä, olet taitava piirtämään ! Lisäilen tallikaappiisi 30ve ja jään odottelemaan innolla jatkoa
terveisin, Melle
|
|
|
Post by Lucy H on Jul 1, 2014 11:38:21 GMT
Tänään olisi viimeinen vapaapäiväni. Huomenna siis palaisin jälleen töihin, joten päätin pyhittää tämän päivän vain Tikrulle ja Unelle. Hepat olisivat kesälaitumillaan vielä, joten hain riimun ja narun, ja sitten suuntasin Unen laitumelle. Portilla huhuilin tammaa ja lähdin kohti kaunista kimoa ilmestystä. Sain Unen melko pian kiinni, ja se totta tosiaan oli pulskistunut ja paljon! Aluksi ajattelin sen olevan kantava, ja olin ihan täpinöissäni. Sitten karistin ajatuksen päästäni. Olisihan Melle kertonut minullekkin eikös vaan? Minulla olisi muutenkin Mellelle asiaa, joten kysyisin häneltä samalla Unesta. Talutin tamman ulkopaalulle, ja hain sen harjat. Aloin harjata sitä kumisualla, joka oli vähän kulunut. Aurinko paistoi kuumasti, joka sai minut hymyilemään. Pitkästä aikaa. Olin ollut hieman masentunut viime aikoina, ja en edes tiedä syytä. Olin varmaan käyttänyt reippaasti kaksi tuntia Uneen, mutta sen karva kiilsi. Tosiaan oikein hohti, joten minun oli pakko hymyillä. Minä olin saanut tuon aikaan omilla kätösilläni. Naurahdin, ja joku naurahti takanani. Käännyin hitaasti, ja Paula seisoi takanani. "Aaai Paula! Pitkästä aikaa!" sanoin ja halasin häntä. Paula oli maailman mukavin ihminen, vaikka äkästelikin välillä meistä oli tullut jo tosi hyvät ystävykset. "Mitenkäs on Tikrun kanssa sujuillut? Jokos ootta päässy selästä kokeilee?" Paula kysyi ja silitteli Unta. Nyökkäsin ja jatkoin innoissani:"Tikru oppii ihan huimaa vauhtia! Tänää tarkotuksena ois kuitenki ajaa, että oripoika pysyy kunnos seuraavaa starttii varten", lisäsin ja Paula hynyili, hän avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta keskeytin hänet jatkamalla:"Muuten onko Uni vaan tosi läski vai onkse kantava?" Paula tarkasteli Unta, ja pyöritteli päätään. Hänen ilmeensä oli ihan outo. En ole koskaan nähnyt häntä sellaisena. "Öö.. Nyt en ole varma. Melle ei kyllä ole sanonut minulle mitään varsasta.. Niin ja onnittelut Tikrun kanssa. Toivotaan että poika edistyy. Kuinkas koelähtöravit onnistui silloin?" Paula jutteli ja minä hymyilin ja nyökkäsin. "Kuule ihan tosi mahtavasti! Se pääsi ne läpi ja saatiin Tikrulle 50 euroo ja ruusuke. Osallistuin vielä lv-raveihinki mutta ei olla saatu tuloksii vielä." juttelin ja Paula kuunteli tarkkaavaisena. Juttelimme vielä jonkun aikaa, kunnes Paulan täytyi lähteä jatkamaan töitään. Jäin siis yksin. Saatuani Unen puhtaaksi, laitoin sille kärpäshupun, riimun ja narun. Lähtisin kävelemään sen kanssa maastoon. Tamma oli onnellisen näköinen, mutta vähän oudon äkäinen. Se kuitenkin käveli suht reippaasti, ja tykkäsi käydä maastossa välillä. Katselin maisemia, joita olin ohittanut vain muutaman kerran Tikrun kanssa. Yleensä kävimme toisella reitillä, sillä siellä ei kulkenut yhtä paljon autoja. "Kuule tamma olisin iloinen jos varsan isä olis Tikru. Tuskin on kuitenkaan. Mutta oon aivan varma et sä oot kantava. Miks Melle ei oo kertonu?" kuiskuttelin Unelle. Se huokaisi ja hörähti hiljaa. Pääni pyöri kysymyksiä, joita pitäisi kysyä Melleltä. Olimme kävelleet Unen kanssa varmaan jo kolme kilometriä, joten päätin kääntyä takaisin. Uni tepsutteli kiltisti ja rennosti vierelläni, ja puhisi hiljaa. Suukotin sen turpaa ja se näytti tyytyväiseltä. Tallin pihassa Melle odottelikin jo meitä. Hymyilin ja heilautin kättäni hänelle. "Heippa Lucy! Emme olekkaan hetkeen nähnyt. Paula kertoi että kävitte maastolenkillä Unen kanssa, ja että haluaisit puhua kanssani" hän sanoi ja nyökkäsin. Talutin Unen paalulle ja aloin puhua:"Haittaako jos kysyn muutaman kysymyksen?" Melle pudisti päätään hymyillen ja aloin jatkaa:"Ekana siis että onko Uni kantava vai vain tosi läski? Se käyttäytyy samallalailla kuin kantava tamma, ja näyttää siltä ja kaikkee. Eli uskoisin että se on. Toiseksi saanko alkaa kisata tammalla? Haluaisin muutaman yhteisen sijoituksen sen kanssa. Ja kolmanneksi jos Uni on kantava, mikset sanonut mulle ja kuka on isä?" Melle hymyili, avasi suunsa ja sulki sen. Sitten hän alkoi puhua:"Kyllä, Uni on kantavana. Halusin että se on sinulle yllätys, jonka takia olen luvannut huolehtia Unen laitumesta vain Paulan kanssa. Toiseen kysymykseen en osaa vielä vastata. Luulen sen onnistuvan kylläkin." Hän jatkoi hymyilemistään ja minä hymyilin takaisin. Nyökkäsin, ja kiitin. Sitten aloin itkeä. Melle oli ihan minua varten astuttanut Unen. En saanut ajatusta päästäni. Itkin onnesta, enkä enää edes muistanut mitä suru on. Melle tuli luokseni ja taputti olkapäätäni äitimäisesti. Se sai minut lopettamaan itkun mutten saanut sanaakaan suustani vieläkään. Kun olin vähän aikaa ajatellut asioita, kävin kiittämässä Melleä kaikesta ja hän vain nauroi. Sen jälkeen hain Tikrun laitsalta. Se hörähteli minulle, ja tuli luokseni. Naurahdin ja taputin oria kaulalle. Mikään ei ollut yhtä ihanaa kuin oma pikku rääpäle. "Talutin" Tikrun paalulle, ja kiinnitin sen siihen. Tosiasiassa pyysin sitä vain kävelemään vierelläni. Ei se mihinkään lähde. Hain Tikrun harjat ja aloin harjata sen kiiltävää ja pehmeää karvaa. Tikru nautti olostaan, kun kuuma aurinko lämmitti sitä, ja joku harjasi sitä. Tikrulle tämä riitti 'taivaaksi'. Harjattuani orin hyvin, aloin valjastaa sitä. Siitä ideasta Tikru ei ollu niin onnessaan, muttei myöskään kiukutellut muutaman napakan käskyn jälkeen. Paula auttoi, minua varustamaan, ettei aikaa mene turhaan. Hänellä nimittäin alkoi olla työt tehtynä. Hain kilpakärryni, ja nousin kyytiin. Paula päästi Tikrun irti, ja kaarsimme samalle lenkille, jolla kävimme Unenkin kanssa. Tikru käveli korvat hörössä, ja energisenä. Tänään mentäisiin ja lujaa. Tiesin täältä muutaman paikan, jossa oli pehmeämpi alusta, ja käänsin sinne suuntaan. Pyysin Tikrua ottamaan hölkkäravia, ja hetken kuluttua se meni jo kiltisti kunnon ravia. Hyvälle kohdalle päästessämme, pyysin oria niin nopeaan raviin kuin se ikinä pääsi, ja Tikru teki sen laukatta! Yleensä se nosti ainakin hetkeksi laukan kun vain mahdollista, mutta uskon että Tikru alkaa oppia. Jos en olisi istunut kyydissä, olisin todellakin käynyt halaamassa poikaani. Hiljensin taas tavalliseen raviin, ja jatkoimme matkaa pienen lenkin, kunnes tulimme taas samaan kohtaan, jossa voisi irrotella. Tikru oli ensin harkitseva, mutta kun kannustin sitä, se kyllä otti kunnon vauhdin. Vauhtipätkän jälkeen, oli taas aika hiljentää tavalliseen raviin, ja vähän ajan kuluttua pidin sitä vain hölkässä. Ori kuunteli hyvin apujani, joka ooli mainiota! Pystyin antamaan sille pitempääkin ohjaa, koska tiesin sen olevan selväpäinen ja kiltti. Nuppulan pihassa Tikru valui hikeä. Olimme tehneet raskaan treenin, joten huomenna olisi vain enimmäkseen hölkkäilyä. Melle oli varustamassa jonkun lapsen kanssa ponia, ja hymyilin heille. Lapsi oli ihan innoissaan nähdessään Tikrun, joka veti kärryjä, joten pyysin Melleltä ja lapsen äidiltä luvan laittaa tyttö kyytiin. Melle käveli vieressä, ja katsoi ettei tyttö tipu kun taluttelin Tikrua. Lapsi oli ihan onnessaan. Näin hänen tuikkivat silmänsä, ja kun oli aika lopettaa, tuike lähti. Annoin kuitenkin tytölle luvan silittää oriani. Kun tyttö oli lähtenyt kentälle, jäimme Tikrun kanssa kaksin. Se olisi pestävä, muuten sillä olisi tukalaa. Vein kaikki Tikrun varusteet omille paikoilleen, ja talutin pojan pesupaikalle. Suihkuttelin kylmää vettä aluksi jalkoihin, ja sitten ylävartaloon. Ori nautti selvästikkin tilanteesta. Levitin uutta hevosshampootani sen turkkiin, ja huuhtelin pois. Lopuksi kuivasin sitä hikiviilalla, ja painelin pyyhkeellä. Kyllä minä vähän pörrötinkin, mutta harjasin karvat sitten siististi. Vein Tikrun sitten laitumelle, ja heti sinne päästyään ori juoksi niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsi. Nauroin maha kippurassa tyhmälle orilleni. Illalla kun olin käynyt hoitamassa tarhojen tarkastukset, puhdistin pikaisesti Unen ja Tikrun varusteet. Jätin ne kuivumaan, ja lähdin leirimökille. Siellä siivosin jälkeni pikaisesti, haukkasin iltapalaa, ja löntystin suihkuun. Stten pääsin nukkumaan. Uneksin Unen varsasta, ja Tikrusta. Rakastin sitä ja Unta niiiin paljon! Olipas kiva nähdä sinua pitkästä aikaa tallilla ! Tikru on kotiutunut meille varsin mahtavasti ja näyttää siltä, että se viihtyy täällä oikein hyvin. Olit muuten harjannut Unen aivan valtavan kiiltäväksi, sillä ihastelinkin sitä viellä seuraavana aamunakin käydessäni tallilla.... se ei ole aikoihin ollut niin puhdas! Halusin tosiaan yllättää sinut varsa uutisten suhteen, siemensimme Unen komealla esteorilla, joten saa nähdä mitä sieltä sitten tulee ! Tiineys on tosin kestänyt jo kamalan kauan... viimeisiä tässä kuitenkin viedään ja eiköhän meillä aivan lähiaikoina ole pieni varsa vipeltämässä kintuissa
Tästä tarinasta heittelen sinulle 25ve ! Ja pahoittelen samalla venynyttä reissuani, jonka vuoksi vastaamiseen meni normaalia pidemmänaikaa..
terveisin, Melle
|
|
|
Post by Lucy H on Jul 2, 2014 6:39:11 GMT
Heräsin aikaisin aamulla auringon paisteeseen. Tänään olisi sitten töitä.. Nousin voihkien ylös. Niskani oli todella kipä, kuten myös pääni. Päätin aloittaa päiväni syömällä särkylääkkeen. Vilkaistessani kelloon, huomasin sen olevan jo kahdeksan. Minulla olisi uppoaikaa aamupäivän ajan, joten lähdin hakemaan Unta. Vislailin sille, ja se tulikin pian, sen omaan tyyliin: rennosti, ja coolisti. Nauroin sille ja kiinnitin riimun sen niskan takaa. Lepertelin koko matkan kuinka ihana tamma se oli. Päätin hoitaa Unen taas ulkopaalulla, ja hain sen harjaboksin. Hieroin sitä taas kumisualla paljon, mutta mahan kohdalta todella varovasti. Taputin sen mahaa hellästi ja kuiskuttelin Unelle kuinka suloinen sen varsa olisikaan.
Kun olin saanut tamman harjattua, päätin viedä sen takaisin heti. Ja kun pääsin tallille asti, muistin että minun pitäisi koota heppojen varusteet jotka eilen purin. Kokosin varusteet, ja laitoin ne omille paikoilleen. Satulahuone oli hieman sotkuinen, joten päätin siivota sen. Lattialla lojui parit suojat, joitain osia suitsista, pinteleitä, lainakypäriä ja muutama raippa sekä huopia ja loimia. Seinällä olevat suitset ja satulat olivat vähän hujanhajan, joten nekin olisi hyvä järjestää. Päätin aloittaa sillä, että järjestän kaikki varusteet ensin omiin pinoihinsa, ja niin teinkin. Seuraavana katsoin suitsien osia, ja laittelin ne oikeisiin suitsiin, ja hevosten kaappien alapuolelle, josta suitset löytyivät. Sitten katsoin pintelit läpi. Jokainen niistä oli puhdas, joten käärin ne, ja laitoin kaappeihin, joilta ne puuttuivat. Suojat kävin puhdistamassa ulkona, ja sainkin niistä hyvät ilman vettä tai saippuaa. Raipat laitoin satulahuoneen oven viereen raippatelineeseen, ja puhtaat loimet laitoin kaappeihin, ja likaiset vein pesuun, saman tein huoville. Kypärät nostelin seinälle myöskin. Otin kaikki satulat yksitellen käsittelyyn. Aluksi pyyhkäisin puhtaalla liinalla niitä, ja sitten pyyhkäisin jalustimista turhan lian pois, ja viimeisenä laitoin satulasaippuaa. Vaihdoin myös kaikille huovan, mutta muutamalta vain puhdistin niistä karvat, koska ne näyttivät ihan puhtailta. Katsahdin tekemääni työtä ihailevasti. Olin jaksanut tehdä tämän kaiken yksin. Tosin vielä olisi suitset mutta.. Sitten katsahdin kelloon. Se oli jo melkein kaksitoista. Vuoroni alkaisi kolmelta, eli kerkeäisin laittaa suitset vielä kuntoon. Otin taas kaikki suitset yksitellen (paitsi tietty Unen) ja hajotin ne, pesin ne, ja liotin kuolaimia, niin että kaikki lika lähtisi.
Urakkani oli valmis joskus kaksikymmentä vaille kaksi. Olin ollut iloinen siitä, että jaksoin tehdä tuon kaiken. Duke tuli talliin seurakseni. Rapsuttelin koiraa, ja lässytin sille koko ajan, kunnes päätin käyttää sitä vähän matkan päässä lenkillä. Duke lähti enemmän kuin mielissään mukaani. Käväisin pikaisella lenkillä. Hölkkäsin koko matkan, ja Duke paineli lujaa edelläni. Nauroin sen energisyydelle. Ja kun olimme tallilla kello oli kymmentä vaille. Lähdin puolijuoksua Tikrun laitumelle. Sekin pitäisi vielä liikuttaa. Ori lähti onneksi mielellään mukaani, ja harjasin sen pikaisesti. Sitten heitin sille satulan selkään, ja suitset päähän. Talutin sen kentälle. Katsahdin kentälle, ja siellä oli vesieste. Kierossa mielessäni aloinkin suunnitella sen hyppäämistä. Tikru tosin ei ole koskaan ennen hypännyt, mutta en siinä vaiheessa sitä ajatellut. Laskin vain esteen melkein maapuomiksi. Se oli nätisti tolppien alaosassa. Nousin Tikrun selkään varmasti mutta varoen. Se näytti vähän tympääntyneeltä. Vähän siltä kuin olisi yrittänyt sanoa että 'hei noue selästäni tai minä tulen sinun sesi!'. Aloin nauraa ajatukselle, mutta heitin sen mielestäni, ja aloin harjoitella Tikrun kanssa. Ori liikkui yhtä pehmeästi kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa ehkä vähän kankeammin. Koitin asettaa sitä, ja saada avut kunnolla läpi, jotta Tikru alkaisi vertyä. Ori tosiaankin alkoi pian liikkua allani paremmin, ja joustavammin, mutta jokin tuntui silti olevan pielessä. Unohdin kuitenkin pian ajatuksen, ja painoin pohkeeni Tikrun kylkiin. Se nosti kevyen ravin, ja kulki reippaasti, mutta hallitusti. Olin ylpeä, siitä, kuinka äkkiä näinkin nuori hevonen oppi. Eihän Tikrulla varmasti koskaan tulla missään Grand Prix tasolla kisaamaan, mutta ainakin helppoja luokkia voisi kokeilla. Oikeastaan toivoisin, että raviuransa jälkeen Tikrusta tulisi esteratsuni, ja menestyisimme hienosti. Pian aloin tehdä ympyröitä, joissa Tikru liikkui siististi, vaikkakin vähän kankeasti, ja oudosti. Tarkistaisin sen jalat ratsastuksen jälkeen, ja soittaisin sille hierojan. Ori oli myös vähän tylsistynyt kenttään. Se tiesi ettei siellä pääse menemään lujaa.
Kun tunsin, että Tikru oli vertynyt kunnolla, pyysin nopeampaa ravia, ja suuntasin esteelle. Tikru alkoi kiihdyttää paljon, mutta juoksi sitten viime tingassa ohi. Säikähdin pahemman kerran, sillä oli todella lähellä etten tippunut. Kokeilin uudelleen, mutta käynnissä, jotta se saisi tutustua esteeseen. Tikru haisteli, kavahteli ja tunnusteli sitä hetken ennenkuin käveli sen yli. Taputin oria kaulalle ja kehuin sitä paljon. Päätin kokeilla uudelleen. Nyt ori oli jännittynyt ja katsoi estettä ehkä pikkuinen kauhunpilke silmässään. Pyysin ravia, ja sitä myös sain. Tikru lähti käsistäni, vaikka olikin hallinnassani. En osannut selittää, mutta juuri ennen estettä Tikru stoppasi, ja minä lensin kaulan yli suoraan esteen päälle. Olin litimärkä, ja mulkaisin Tikrua kiukkuisena. Sitä paitsi minua sattui käsiin, ja selkään, ja mahaan ja jokapaikkaan. Otin orin kiinni, ja nousin takaisin selkään. Päätin alkaa lopetella, etten jäätyisi, tai myöhästyisi töistä.
Kun olin vienyt Tikrun laitsalle käväisin mökillä vaihtamassa vaatteet. Samalla istahdin läppärini ääreen, ja eksyin taas kerran koirapalstalle, ja koirakuumeeni vain paheni. Olin jo pitkän aikaa haaveillut koirasta, mutta typerä isäpuoleni on allerginen, ja inhoaa koiria. Koirapalstalta eksyin koirakasvattajien sivuille, ja muutamilla oli suloisia pentuja myynnissä. Suljin idean pois mielestäni. Tuskin Mellekään haluaisi yhtään enempää koiria. Hänellähän oli jo Duke. Katsahdin kelloon ja se oli tasan kolme. Kirjoitin äidille pikaisesti Facebook-viestin, ja lähdin kohti tallia. Duke tuli minua vastaan haukkuen iloisesti. Nauroin ja taputin koiran päätä. Sitten päätin vähän leikkiä sen kanssa. Otin maasta kepin ja heittelin sitä sille. Koira oli ihan innoissaan. Leikin sen kanssa vartin ja rapsuttelin sitä vielä päälle, kunnes tajusin töiden kutsuvan. Minun piti siivota tallia, joka ei tosiaan ollut ongelma. Varustehuonehan oli jo siisti. Vastaani tuli muutama tyttö (hekin olivat kai hoitajia tai tuntilaisia). "Moi! Oottekos menossa tunnille tai jotain?" kysäisin, ja tytöt menivät hiljaisiksi. Yksi niistä yritti hymyillä, mutta ei oikein onnistunut. "Mm ollaan me menossa.. Kuka sä sit oot? Oon nähny sut Paulan kaa muutaman kerran. Sehän on vähän.. No.. Ärsyttävä. Kui sä kestät sitä?" tyttö papatti. Katsoin häntä et-ole-tosissasi-ilmeelläni, josta hän ei piitannut vaan alkoi silitellä koiraa. "Ahaa no kiva. Mille tunnille meette, et laitanko heppoja valmiiksi? Ja oon täällä töissä. Paula on mun työkaveri" Pidin pienen tauon ja naurahdin:"Paula ei kyllä ole ärsyttävä vaan mukava kunhan häneen tutustuu." Samainen tyttö joka oli niin ilkeä katsoi minua hetken ja jatkoi:"Se vaan jaksaa mäkättää. Sullaha ei varmaan oo heppaa tai hoitsuu. Kun oot vaa työntekjänä.." Mieleni huusi jo valmiiiksi hänelle että ai vain työntekijä?!! Mutt hillitsin itseni ja vastasin:"Multa kuule löytyy molemmat ja kohta jo kaks hoitoheppaa." hymyilin tahalleni vähän ylimielisesti, ja tytöt katsoivat minua suu auki. Pian yksi toinen sanoi:"Siis vau! Mikä noist yksäreist on sun? Oot ihan huikee! Sulla on varmaa iha luksust koko aika." Hän katsoi minuun ihailevasti. "Se lämminveriravuri on mun. Ja eihän tää kovin luksusta ole. Rakastan työtä mutta ottaahan se voimille joka aamu nousta kahdeksan maissa ja aamuvuoroon on noustava vieläkin aikasemmin." vastasin, ja katsoin tyttöjä pitkään ennen kuin jatkoin:"Mille tunnille siis olitte menossa? Tartteetteko apua varustamisessa vai haluutteko että laitan pollet kuntoon? Kertokaa vaan hepat." sen sanottuani hymyilin heille aidosti. Nyt tytötkään eivät olleet yhtä ylimielisiä kuin aluksi. Yksi heistä, joka oli ollut koko ajan hiljaa aloitti:"Minä en ainakaan ole aamuvirkku. Mutta laita sä nyt vaan hepat meille kuntoon eli Ferreira, Gelo, Roffe ja Party. Pystytsä vaikuttaa noihin hevosiin?" Taas ylimielistä epäkunnioittavaa puhetta. Olisin karjunut heille jos een haluaisi pitää hyvää talli-ilmapiiriä pystyssä. "Joo laitan mielelläni. Ja ei, en voi vaikuttaa niihin. Miksikä?" kysäisin kulmat kurtussa. Tyttö meni vähän vaikeaksi kunnes sai sanat suustaan:"Inhoan Geloa! Se on tyhmä ja laiska. Estetiimissä meillä pitää olla hyvät ja toimivat hepat, mutta mä sain tyhmä-Gelon! Toivon koko ajan Unta, mutta eeei.. Vaan Gelo!" Hyydytin hymyni, jottei tyttö ärsyyntyisi. Sitten vastasin:"Melle on kai ajatellut että olet niin hyvä, että saat Gelon liikkumaan tosi hyvin ja helposti. Uni on kuitenkin nyt lomalla, joten sitä ei voi tunnille ottaa. Ja illalla se varmaan lähtee käppäilemään maastoon kanssani." Viimeinen lause lipsahti suustani. En tosiaankaan tarkoittanut sanoa sitä hänelle. Tyttö nyökkäsi, muttei näyttänyt vihaiselta, vaan iloiselta. Kai kehuistani. Lähdin pikaisesti kohti laitumia, ja nappasin hepat mukaani talliin. Laitoin ne pikaisesti kuntoon, ja tytöt hakivat ne tunnille. Itse jäin siivoilemaan karsinoita, ja lakaisemaan käytävän lattiaa.
Saatuani urakan valmiiksi, odottelin satulahuoneessa seuraavia tuntilaisia. Seuraavalle tunnille menisi Pöly, Neela, Woogie ja Roffe jatkaisi. Se olisi talutustunti, eli minua ja Paulaa tarvittiin. Talliin saapui neljä jotakin 10 maissa olevaa innokasta tyttöä. Tervehdinä heitä, ja heidän vanhempiaan iloisesti, ja kysyin tytöiltä haluavatko he tulla mukaan hakemaan hevosia. Vanhemmatkin onneksi suostuivat ja lähdimme yhteisvoimin hakemaan kolmea hevosta. Minä taluttaisin jonkun kanssa Pölyn ja ne kaksi naista (varmaan kaksoset koska näyttivät tosi samalta) saisivat auttaa toisia Neelan ja Woogien kanssa. Kun saimme hepat karsinoihin auttelin jokaista tyttöä aina kun he tarvitsivat apua. Pian estetiimiläiset tulivatkin jo talliin, ja tytöt riisuivat hevoset pikaseen.. Vaikka muutama olikin todella hikinen. Pyysin heitä kuitenkin irrottamaan huovat ja heittämään jonkun penkin päälle siististi, minkä he tekivätkin mukisematta. "Lucy.. Saisinko mä ratsastaa sillä Tikrulla joku päivä?" joku niistä tytöistä, ilmeisesti nimeltään Annika tuli kysymään. "Joo kyllä varmaan, kunhan se ensin on oppinut noita ratsun juttuja vähän." vastasin hymyillen, ja Annika nyökkäsi innokkaana. Taidan olla pian suosiossa. Auttelin talutustuntilaiset ratsujen selkään ja lähdin kävelemään Neelan ja hänen ratsastajansa, Siljen kanssa. Silje oli reipas ratsastaja, ja hän istuikin oikein hyvin. Kehuinkin häntä paljon. Melle kertoi meille taluttajille aina, mitä meidän tuli ohjeistaa heille. Koska ratsastajia oli 4 Melle auttelisi jokaista ratsastajaa 15 minuutin ajan. Hän aloitti Woogien ratsastajasta. Minä juttelin Siljen kanssa niitä näitä, ja opastin häntä koko ajan pitämään kantapään alhaalla, ja hyvän ryhdin. Pian Melle tuli meidänkin luokse, ja ohjeisti Siljeä, melkein samalla tavalla kuin minäkin. Hän vain huomasi asioita enemmän kuin minä. Silje keskittyi oikein hyvin, ja kun sai ravata, tyttö oli innoissaan. Hän kertoi ratsastavansa ensimmäistä kertaa, ja minä ihmettelin kuinka hän sitten osasikin keventää jo melko hyvin. Ei Silje osannu keventää tarpeeksi rytmikkäästi, mutta kuitenkin osasi.
Tunnin jälkeen olin ihan poikki juoksemisesta. Esitin kuitenkin lapsille olevani pirteä ja reipas. Ja hekin olivat pirteitä. Tytöt auttoivat minua irrottamaan satuloista huovat, ja vaihtamaan uudet tilalle. He tulivat myös auttamaan Roffen, Gelon, Ferreiran ja Partyn. Näin kuinka tytöt nauttivat saadessaan tehdä näinkin paljon. He kävivät myös harjaamassa Pölyn, Woogien ja Neelan oikein hyviksi sillä aikaa kun laitoin loimet pestyille hepoille. Ulkona oli nimittäin jo todella kylmä. Vielä olisi edessä viimeinen tunti. Kiitin lapsia avusta ja halasin heitä. Toivoin todellakin että he jatkaisivat!
Viimeisen tunnin jälkeen olin ihan rättiväsynyt. Lähdin tarkastamaan laitsat ja vein hepoille vedet ja heinät. Sitten olin valmis painumaan pehkuihin. Söin äkkiä Mellen tekemää, ihanaa kalakeittoa, jota hän oli minulle tuonut, käväisin suihkussa, siivosin ja juoksin sänkyyn. Kello oli vasta yhdeksän mutta ihan sama. Saisinpahan nukkua. Laitoin herätyksen päälle ja nukahdin. Tuntui ettei mikään enää saisi minua hereille
Wautsi miten pitkiä tarinoita jaksatkaan kirjoitella ! Ihanan yksityiskohtaista tekstiä, vaikutat oikein tunnolliselta hoitajalta, hevosen omistajalta ja tallityöntekijältä ;D Täytyykin kiittää siitä, että olit reipas ja jaksoit siivoilla koko varustehuoneen, harjata Unen ja keskustella ratsastustuntilaisten kanssa niinkin mukavaan sävyyn, vaikka he toisinaan saattavatkin kateellisena sanoa hieman rumastikin. Handlasit kuitenkin homman paremmin kuin hyvin, hienoa Lucy !
Tikrun kanssa olette tervetulleita joku kerta esimerkiksi valmennukseemme tai estetunnille, jolla voin sitten ohjeistaa ja auttaa sen ratsukoulutuksessa tai/ja esteiden aloittelemisessa, kun se kertomasi perusteella vaikutti hieman jännittyneeltä yrittäessäsi hypätä. Hyvä kuitenkin, ettei sinulle käynyt pahemmin vaikka vesiesteeseen muksahditkin!
Tästä heittelen kaappiisi 28ve
terveisin, Melle
|
|