|
|
Post by Melle on Dec 12, 2014 16:49:15 GMT
Em's Lucaksen vihko on tarkoitettu omistajalle tarinoiden kirjoittamiseen. Hoito-ohjeita - tarhataan joko yksin, orien tai ruunien seuraan Loimitus -pakkasella pihalle päälle paksumpi, musta toppaloimi, pakkasella sisälle päälle sininen fleeceloimi, kylmällä ilmalla alkulämmittelyihin voi laittaa sinisen ratsastusloimen, sateella pihalle päälle sininen kaulakappaileinen sadeloimi, jos ratsastuksen jälkeen hikinen, pestään ja laitetaan päälle musta fleeceloimi Extra -palvelut - kerran kuussa ratsutus ja yksityisvalmennus
|
|
dago
New Member
Posts: 3 
|
Post by dago on Dec 13, 2014 20:34:40 GMT
Muutto uuteen kotiin
Lauantaiaamuna istuin puoliksi auton penkillä nuokkuen, matkalla Luukaksen uuteen kotiin - Nuppulaan. Oriille oli eilen tehty eläinlääkärin tarkastus, ja puhtaat paperit tuli. Käänsin päätäni katsoakseni taaksepäin, kyllä se traileri vielä perässä tuli. Noin viiden minuutin päästä käännyimme jo Nuppulan pihaan. Isäni parkkeerasi auton tallin eteen ja kömmin ulos autosta, venytellen kankeutunutta kroppaani. Pian huomasin vaalean hahmon lähestyvän minua. ''Kukas sinä olet'', puhuin hymyillen koiralle joka luokseni tuli. ''Se on Duke'', kertoi paikalle ilmestynyt naishenkilö. Hymyilin naiselle esitellen itseni. Sain myös tietää naisen olevan Melle, tallin omistaja. Ori alkoi jo tylsistyä kopissaan, joten astuin sisään trailerin sivuovesta, isäni aukaistessa lastaussillan. Irroitin narun puomista, ja aloin peruuttaa orin kanssa pois trailerista. Päästessään ulos, orin korvat nousivat samantien vielä enemmän hörölleen, ja Luukas katseli innoissaan muita hevosia. Lähdimme oriin kanssa kävelemään Mellen johdolla talliin, olimme päättäneet laittaa orin siksi aikaa karsinaan että saisimme käytyä kaikki käytännön asiat läpi. ''Luukas tarhataan sitten Partyn ja Cassun kanssa'', Melle kertoi. Olimme jo hakeneet kaikki orin tavarat sisälle varustehuoneeseen, niiden järjesteleminen kaappiin oli tosin vielä aivan kesken. Isäni naureskeli minun puhinoille ja mutinoille, en kuulemma koskaan osannut ottaa sopivasti tavaraa mukaan, vaan aina ihan liikaa. Asiaa ei yhtään helpottanut perfektionismini sen suhteen että kaikkien tavaroiden oli pakko olla hyvässä järjestyksessä. Kun olin saanut täytettyä Luukaksen kaapin räjähtämispisteeseen, sain kattavan esittelykierroksen tallissa. ''Ja täältä löytyy sitten kuivikkeita ja heiniä sun muuta sellaista'', Melle kertoi minulle, kurkkiessani ympärilleni. Tykkäsin kyllä todella paljon tallista ensivaikutelman perusteella, suunnitelmissa oli tulla jo huomenna takaisin, liikuttamaan Luukas. Palasin takaisin oriin karsinalle, pujahtaen oven välistä sisään. Annoin Luukakselle omenan jonka olin napannut omasta eväspussistani mukaan. ''Eiköhän me täällä viihdytä'', porisutin oria, joka keskittyi kyllä aivan omenan mussuttamiseen ja sen jälkeen pihalle katseluun. Päätin että veisin pojan tarhaan, jotta sen ei tarvisi yksin tallissa olla. Kiinnitin riimunnarun päitsiin kiinni ja aukasin oven niin auki kun sen vain saa. Talutin Luukaksen pihalle ja lähdin suunnistamaan vitostarhaa kohti. Matkalla tuli tietysti vastaan Luukaksen mielestä aivan ihania ponitammoja, joille oli aivan pakko vähän pörhistellä ja höristä. Itselläni kun ei tätä pituutta niin paljoa oltu siunattu, tomerasti komensin Luukasta ja lähdin etsimään oikeaa tarhaa. Pian se löytyikin, tosin Mellen avustuksella - joka oli juuri rapsuttelemassa tarhan toisia jätkiä. Nainen aukaisi minulle tarhan portin ja talutin orin sinne. Otin päitset pois ja pujahdin pois tarhasta. Pojat alkoivat heti tekemään tuttavuutta toisiinsa aivan sovussa, joten uskalsimme jättää ne keskenään. Kävin nakkaamassa riimun ja narun talliin takaisin, ja aloin tehdä lähtöä. ''Nähdään huomenna'', hihkaisin Mellelle tallin ovelta ja kiipesin takaisin auton kyytiin. Lähtiessämme pihasta katsoin vielä tarhoille, siellä Luukas seisoskeli niinkuin olisi aina asunutkin täällä  Viellä kerran täytynee toivottaa teidät oikein lämpimästi tervetulleiksi Nuppulaan! Lucas tosiaan majoittui asustelemaan tänne hyvin, eikä paikan vaihtaminen tainnut orin korvia paljon letkeuttaa ! Täytynee myöntää, että minua hieman jännitti laittaa se ensimmäistä kertaa Partyn kanssa samaan tarhaan, sillä Party toisinaan osaa olla turhan riehakas toisia oreja kohtaan. Lucaksesta ja sen tarhakavereista on kuitenkin tullut todella hyvät ystävät, eikä leikkiminen ainakaan eilen ja tänään ole näyttänyt liian vauhdikkaalta !
Tällä tarinalla saatkin joulukuun vuokran kuitatuksi, joten merkkailen sen pikimiten listaukseemme.
terveisin, Melle
|
|
dago
New Member
Posts: 3
|
Post by dago on Dec 17, 2014 19:15:34 GMT
Ensimmäinen ratsastus uudella kotitallillaHengitys höyryten kävelin kohti Nuppulaa, hyräillen samalla joululauluja. Kädessäni keikkui muovipussi jossa oli omenoita ja porkkanoita Luukakselle. Saavuin tallin pihaan, ja kävelin orin tarhalle. ''Heippa mussu'', hymyilin orille, ojentaen omenan Luukaksen turvan alle. Näin Cassun ja Partyn myös ravaavan portille. Taputin molempia kaulalle ja annoin jätkille porkkanat. Nappasin portin pielestä riimunnarun ja kiinnitin sen päitsiin, avaten vasta sitten portin. Talutin Luukaksen talliin, ja omaan karsinaansa. Otin narun päitsistä irti ja lähdin hakemaan harjalaatikon kaapistani. Palatessani takaisin karsinalle, otin käteeni sinisen pölyharjan ja aloin reippain ottein harjailla oria. Sen jälkeen puunaan orin kookasta päätä hetken, alkaen sen jälkeen selvittämään kammalla orin harjaa ja häntää. En voinut vastustaa kiusausta taiteilla orin lyhyeen harjaan pienen letin. ''Vooi kun oot suloinen'', virnistelin Luukakselle, jonka ilme kertoi kaiken, ''en haluu olla tyttö!''. Otin käteeni kaviokoukun, ja sainkin puhdistettua orin kaviot nopeasti. Noin, vielä varusteet. Keräsin harjat takaisin laatikkoon, palaten kaapilleni. ''Moikka Melle! En päässytkään ratsastamaan enään viikonloppuna'', moikkasin ja selitin naiselle olleeni sairaana. Otin kaapistani farkunväriset ratsastushousut, jotka kävin vaihtamassa vessassa. Mielestäni oli paljon kätevämpi pitää omiakin kamoja kaapissa, mitä raahata edestakaisin, varsinkaan kun matkat tapahtuivat suurimmaksi osaksi bussikyydillä. Vedin jalkaani nahkasaappaat, jättäen kannukset tälläkertaa pois. Olin ratsastanut Luukaksella vain yhdesti, käydessäni kokeilemassa sitä, ja silloin ainakin ori oli vaikuttanut hyvin reippaalta, ja en tuntenut oria kunnolla, joten päätin tyytyä ratsastamaan ilman kannuksia. Laitoin kypärän päähäni, jättäen sen kumminki vielä auki. Nappasin mukaani turkoosin huovan, lampaankarvaisen satulanalustan ja mustan yleissatulan. Sain keploteltua samaan lastiin vielä Luukaksen suitset ja hivutussuojat - vaikka tiukkaa kyllä teki  Suunnistin takaisin karsinalle, ja sain kuulla Melleltä kommentteja siitä, kuin huvittavalta minun kokoiseni ihminen näytti niin kauhean tavaralastin kanssa. Ripustin suitset karsinan oveen ja menin satulan kanssa karsinaan. Luukas mulkaisi minua pahasti, mutta antoi silti nostaa satulan selkäänsä. Suoristin huovat ja asettelin satulan paikalleen, kiristäen sitten vyötä hieman. Nappasin karsinan ulkopuolelta vielä suitset, lämmittäen hetken kuolaimia. Ori hamuili suuhunsa suitsien remmejä, mutta keskittyi sitten lähinnä lörpöttämään alahuultaan. ''Oot ihan höpsö'', totesin Luukakselle, laittaen sitten ohjat kaulan yli, ja tarjoten kuolaimia orille. Kaikki sujui hienosti, ja suojien laiton jälkeen olimme valmiita lähtöön. Laitoin ohjat vielä jalustimien taakse, ja oven hetkeksi kiinni. Täytyi vielä kipaista varustehuoneessa, laittamassa huivi kaulaan ja hanskat käteen. Kävellessäni takaisin karsinalle, Melle käveli minua taas vastaan. ''Moikka, ehditkö tulla auttamaan kentälle, kun ei olla vielä Luukaksen kanssakaan niin kovin tuttuja?'', kysäisin nopeasti naiselta, tarkoittaen apua lähinnä selkäännousuun. Talutin Luukaksen kaartoon kentän keskelle. Kiristin vielä vyötä, ja napsautin kypäräni kiinni. Laskiessani jalustimet, ori havahtui yhtäkkiä - tiesi kai pääsevänsä hommiin. Koska en tuntenut oria vielä kunnolla, Melle piti ohjista sen verran kiinni, että pääsin selkään asti. ''Täytyisi kai venytellä'', puhisin Mellelle yrittäessäni ylettyä jalallani jalustimeen. Pian kumminkin olin Luukaksen selässä, en muistanutkaan orin olevan näin korkea. Säädin jalustimet sopiviksi ja keräsin ohjat käteeni. Painoin hieman pohkeilla ja ori lähti kävelemään uraa pitkin, sen sinne ohjattuani. Kun olin alkukäynnit käppäillyt, otin kuolaintuntuman hieman paremmaksi, ja vilkaisin Melleä joka oli vielä kentän laidalla. Maiskautin suullani ja ori lähti ravaamaan kenttää pitkin. Hetken aikaa täytyi totutella Luukaksen raviin, mutta pian se onnistui jo hienosti. Tein ravissa erikokoisia voltteja, suunnanvaihdoksia, pääty-ympyröitä ja erinlaisia tehtäviä mitkä pitivät orin hereillä. Taivuttelin nuorta oria myös hieman, en nyt vielä mitään erikoisempaa ajatellut tehdä, kunhan vain orin kanssa tutustuttaisiin toisiimme. Toinen puoli tuntui hieman jäykemmältä, se tarvitsisi treeniä. Olin vaihtanut suuntaa jo pari kertaa, vaihtaen nyt. Siirsin toista pohjetta ihan vähän eteen, toista taakse, ja maiskautin samalla. Ori nosti laukan suhteellisen nätisti. Rauhoittelin hieman innostunutta oria, vaati muutaman sekunnin että muistin taas miten orin isoliikkeisessä laukassa oli hyvä istua. Laukkailin hetken aikaa, tehden laukassakin pääty-ympyrää. ''Nohnoh'', toruin Luukasta, takapään noustessa ilmaan - huomasin kyllä että virtaa kertyi nopeasti. Hetken päästä aloin lopettelemaan, aluksi annoin ravissa vähän löysempää ohjaa, ja kun hevonen tuntui hyvältä ja rentoutuneelta, hiljensin käyntiin ja kävelimme vielä hetken. Pian käänsin Luukaksen taas keskelle kenttää, taputtaen sitä kaulalle ja laskeutuen selästä. ''Sehän meni hyvin'', kehuin oria, joka mutusteli kuolaimiaan hyvin tyytyväisen näköisenä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä, lähtien sitten taluttamaan oria tallia kohti. Riisuin Luukakselta kaikki varusteet, vieden niitä sitä mukaan varustekaappiin. Jätin myös kypäräni kaappiin, ja otin tilalle harjapakin. Kävin kastelemassa hieman pyyhettä ja pyyhin oria mahan alta ja hieman selästä. Harjasin Luukaksen huolellisesti ja tarkistin kaviot, ettei ollut kovin pahasti paakkuuntunut lunta sinne. Nostin orin selkään vielä mustan fleeceloimen ja kiinnitin rinta- ja maharemmit paikoilleen. Ojensin orille vielä omenan, kiitokseksi kivasta ratsastuksesta. Kiinnitin narun taas päitsiin, ja talutin oriin takaisin tarhaan, jossa tarhakaverit jo sitä odottelivat. ''Ja uskallattekin repiä Luukaksen uutta loimea'', sanoin virnistäen oreille, jotka viis veisasivat puheistani. Palasin talliin, ja vein Luukaksen loputkin tavarat paikoilleen. Minulla ei ollut mitään kiirettä, joten kävin hakemassa vielä kärryt ja talikon. Nakkelin kaikki lannat karsinasta kärryihin, ja likaiset kuivikkeet myös. Kun karsina oli siisti, kävin kippaamassa kärryni lantalaan, ja hain tilalle puhtaita kuivikkeita. Levittelin ne ympäri karsinaa, ja vein kaikki tavarat paikoilleen. ''Jaahas, joku reippaana'', Melle hymähti kävellessään ohi kun laitoin kottareita paikoilleen. Hymyilin naiselle ja lähdin varustehuoneeseen vaihtamaan vaatteitani. Kun olin vaihtanut ratsastuskamppeet päältä pois, tuli aika lähteä kotiin - alkoi kiirekkin olla, en ollut muistanut katsoa ollenkaan kelloa. Lähdin kävelemään reippaasti kohti bussipysäkkiä, heilauttaen kättäni orille, jota en ehtinyt käydä katsomassa. // Oli tosiaan tarkoitus heti sunnuntaina kirjoittaa, mutta oon ollut lauantaista asti kuumeessa ja tosi kovassa flunssassa, enkä jaksanut tehdä yhtään mitään, niin jäi kirjoittelut sitte! Olipas mukavaa lueskella näin selkeällä ja hyvällä kielellä kirjoitettua tarinaa! Lukaksella tosiaan on hyvin suuret liikkeet ja kunhan tutustutte toisiinne paremmin, luulen että teistä voi tulla viellä vaikka mitä  Luukas näyttäisi sopeutuneen meille jo mainiosti. Toisena iltanaan Nuppulassa se oli hieman rauhaton karsinassaan, mutta nykyään se rauhoittuu mussuttamaan iltaruokiaan kovin tyynen oloisena sammutellessani valoja ja sulkiessani tallin ovia.
Koetahan parannella itsesi kuntoon !
terveisin, Melle
|
|
dago
New Member
Posts: 3
|
Post by dago on Jan 1, 2015 15:58:41 GMT
Uudenvuoden jälkeinen maastoretkiPyöräilin kohti Nuppulaa, manaten märän kelin syvimpään maanrakoon. Heti kun olin alkanut iloita lumesta ja pakkasesta, alkoivat kelit lauhtua ja lumet sulaa. Laitoin pyörän nojaamaan tallin seinään, ja pudisteltuani pahimmat loskat ja lumet lahkeistani, astuin sisälle lämpimään talliin. Tervehdin tallin käytävällä iloisesti hyräilevää Melleä, jatkaen sitten matkaa hakemaan riimunnarun Luukaksen karsinalta. Tallustelin kohti tarhoja, ja kun pääsin Luukaksen ja muiden poikien tarhalle, teki mieli luovuttaa samantien. ''Siis et voi olla tosissas'', tuhahdin Luukakselle, joka oli innostunut leikkimään muiden orien kanssa. Kuraa siellä, kuraa täällä, kuraa joka paikassa - ihme jos hevoseksi tunnisti. Pujahdin sisälle tarhaan, ja kiinnitin narun Luukaksen päitsiin, avaten sitten tarhan portin ja ottaen Luukaksen ulos sieltä. Tallissa kävin hakemassa Luukaksen harjapakin, ja kun pääsin karsinalle, aloin pyöritellä reippaasti orin karvaa kumisualla. Kun olin saanut enimmät kurat ja hiekat pois orin turkista, otin pölyharjan ja harjasin Luukaksen kauttaaltaan sillä. Kun olin puhdistanut orin kaviot, sekä selvittänyt harjan ja hännän, taputin oria kaulalle. ''Käytäiskö me tänään käppäilemässä maastossa'', mietin lähinnä yksikseni, sillä pari päivää kestäneet märät kelit olivat luultavasti tehneet kentästä mutavelliä. Lähdin hakemaan varustekaapistani Luukaksen pinteleitä ja suitset, olin ajatellut mennä ilman satulaa. Laitoin orin jalkoihin vihreät pintelit, alle pintelinaluset. Luukas nosteli välillä ärtyneenä jalkojaan, ja yritykseni pitää orin jalat paikoillaan olivat turhia. Lopputuloksena oli tietenkin se, että sain kääriä yhteen jalkaan varmaankin viisi kertaa pintelin uudestaan. Kun pintelit olivat paikoillaan, aloitin orin suitsimisen - joka onneksi meni hyvin. Tein ohjiin löysän solmun, jottei ori ainakaan niin helposti pääsisi sotkeutumaan ohjiinsa. Kävelin reippaasti takaisin varustehuoneeseen, ja vaihdoin jalkaani ratsastushousut, sekä saappaat. Vedin kypärän päähäni, sekä puin vielä heijastinliivin, ihan varmuuden vuoksi. Kun olin taluttanut Luukaksen pihalle, etsin käsiini penkin, jolta päältä pääsin punnertamaan Luukaksen selkään. Orin selkä oli hieman luinen, mutta onneksi aika leveä, joten siellä ei ollut hassumpi istua. Käänsin orin yhdelle tutulle maastoreitille, jotta en varmasti eksyisi. Nautimme molemmat maisemista, ihan rauhallisessa käynnissä kävellen. Kun tulimme eräälle pellolle, orin korvat nousivat tarkkailemaan maisemia. Maiskautin kerran, ja ori nosti heti reippaan ravin. Olin kuitenkin päättänyt, että en edes yrittäisi laukkaa tälläkertaa. En tuntenut oria kovinkaan hyvin vielä, ja kaikenlisäksi olimme ilman satulaa. Ravailimme pellon ohi, ja jonkunajana päästä hidastin takaisin käyntiin. Reitti ei ollut kauhean pitkä, joten matkaa tallille ei ollut enään paljoakaan. Ravasimme vielä pikkupätkän ja kävelimme loput matkasta tallille asti. Kun pääsimme tallin pihaan, laskeuduin alas selästä ja talutin oriin talliin. Tallissa riisuin Luukakselta pois suitset, käyden pesemässä kuolaimet ja paketoiden suitset, jonka jälkeen vein ne takaisin varustekaappiin, johon jätin samalla myös omat varusteeni. Palattuani karsinalle, otin pintelit pois orin jaloista, ja rullailin ne nopeasti rullille. Sen jälkeen tarkastin orin kaviot, kaikenlaisten kivien ja risujen varalta. Kävin hakemassa ämpäriin vettä, ja sienellä pyyhin pahimpia kuria pois orin jaloista. Kun olin vielä nopeasti harjannut orin, kävin viemässä sen takaisin tarhaansa. Tiesin kyllä, että harjaaminen oli turhaa, sillä toiset pojat odottivat jo pilke silmäkulmassaan leikkitoveria takaisin. Kun pääsin takaisin talliin, vein pintelit pesuun ja kun aikaa vielä jäi, jäin puunailemaan Luukaksen karsinaa. Siivosin karsinan huolellisesti, jonka jälkeen aloin pesemään orin ruokakuppia, jonka jälkeen puunasin karsinan seiniltä kaikki muutkin liat. Alkoi olla pikkuhiljaa aika lähteä kotia kohti, joten huolehdin että kaikki orin karsinalla oli kunnossa, jonka jälkeen otin pyörän alleni ja lähdin polkemaan kotia kohti. Hyvää uuttavuotta koko Nuppulan väelle! Tällä tarinalla saatkin kuitattua tammikuun vuokran sopivasti! Teillä on tainnut Luukaksen kanssa lähteä sujumaan mallikkaasti, vaikka olettekin uusia tuttavuuksia toisillenne ! Ori on käyttäytynyt tallipaikalla mallikkaasti, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Tallityöntekijämme ovat kovasti pitäneet oristasi Aidoissakin hevonen on pysynyt moitteetta, vaikkakin tammoja on kuljetettu ohitse ja aivan viereltä. Mainio Luukas!
Oikein hyvää uuttavuotta myös sinulle, joskin hieman myöhässä
terveisin, Melle
|
|
|
|
Post by Melle on Jan 24, 2015 20:57:24 GMT
Tammikuu, ratsutus
Tallityöntekijämme Paula oli varustanut komean ja uteliaan oriopojan valmiiksi, joten minun ei tarvinnut kuin noutaa Lucas tallista ja kipittää sen kanssa kohti lumista kenttäämme. Varhain aamilla olin ehtinyt jo auraamaan kevyen pakkaslumen pois, joten pohja oli mitä mainioin ratsastusta ajatellen!
Lucas pärski innostuneesti aloittaessani alkukäynnit. Ori tuntui hieman jäykältä, mutta kierros toisensa jälkeen askel vetreytyi ja niimpä päättelin, että muutaman yön takaiset kovat pakkaset olisivat voineet saada Lucaksen lihaksiston jumiutumaan.
Työstin tänään Lucasta vain maapuomein ja kavaljetein, sillä se tuntui kovin malttamattomalta ja jopa huolimattomaltakin alkuun. Ravissa puomit ja hieman maasta irrallaan olevat kavaljetit alkoivat pienen neuvottelun jälkeen sujua ja ori sipsutteli niiden ylitse kuin vanha tekijä! Olin Lucakseen todella tyytyväinen, joten siirryimme työskentelemään laukassa kolmikaariselle kiemurauralle, jonka jokaisesta kaarteesta löytyi maapuomi. Alkuun Lucas oli aika vahvan tuntuinen suustaan, joten otin muutamat temponvaihtelut ja siirtymät, jonka jälkeen ori toimi kuin rasvattu.
Loppuun taivuttelin ja koetin saada Lucaksen mahdollisimman pehmeäksi pienimmillekin avuilleni, eikä mennyt aikaakaan kun allani liikkui hevonen, johon ei voinut olla kuin tyytyväinen. Lucas sai kävellä viellä työskentelyn jälkeen pitkän pitkät loppukäynnit tallityöntekijämme Paulan hoivissa, kun itse suunnistin valmistautumaan ratsastustuntien pitoon.
Terveisin, Melle
|
|
Suunnistin takaisin karsinalle, ja sain kuulla Melleltä kommentteja siitä, kuin huvittavalta minun kokoiseni ihminen näytti niin kauhean tavaralastin kanssa. Ripustin suitset karsinan oveen ja menin satulan kanssa karsinaan. Luukas mulkaisi minua pahasti, mutta antoi silti nostaa satulan selkäänsä. Suoristin huovat ja asettelin satulan paikalleen, kiristäen sitten vyötä hieman. Nappasin karsinan ulkopuolelta vielä suitset, lämmittäen hetken kuolaimia. Ori hamuili suuhunsa suitsien remmejä, mutta keskittyi sitten lähinnä lörpöttämään alahuultaan. ''Oot ihan höpsö'', totesin Luukakselle, laittaen sitten ohjat kaulan yli, ja tarjoten kuolaimia orille. Kaikki sujui hienosti, ja suojien laiton jälkeen olimme valmiita lähtöön. Laitoin ohjat vielä jalustimien taakse, ja oven hetkeksi kiinni. Täytyi vielä kipaista varustehuoneessa, laittamassa huivi kaulaan ja hanskat käteen. Kävellessäni takaisin karsinalle, Melle käveli minua taas vastaan. ''Moikka, ehditkö tulla auttamaan kentälle, kun ei olla vielä Luukaksen kanssakaan niin kovin tuttuja?'', kysäisin nopeasti naiselta, tarkoittaen apua lähinnä selkäännousuun. 
Luukas näyttäisi sopeutuneen meille jo mainiosti. Toisena iltanaan Nuppulassa se oli hieman rauhaton karsinassaan, mutta nykyään se rauhoittuu mussuttamaan iltaruokiaan kovin tyynen oloisena sammutellessani valoja ja sulkiessani tallin ovia.