//Kirjoittelen nyt viimein sen tarinan uudenvuoden riehasta -14!
En löytänyt mistään arvottuja joukkueita ja ratsuja, joten päätin sitten vähän inprovisoida tämän suhteen
Viimeinen päivä tätä vuotta. Aika menee aina niin nopeasti. Ulkona oli havaittavissa jo jopa pientä hämärtyvyyttä, vaikka kello oli vasta vähän yli puoli kolme. Olin kävelemässä bussipysäkiltä Nuppulaan viettämään talliporukan kanssa yhteistä uuttavuotta. Nopeutin hieman tahtia, sillä enhän halunnut myöhästyä hauskanpidosta!
Saavuin kuin saavuinkin Nuppulan pihamaalle aikataulussa. Suurinosa tallilaisista olikin jo kokoontunut pihamaalle, mutta joitakin odottelimme vielä. Aloimme jo hieman suunnittelemaan ryhmiä, sillä ensimmäisenä olisi vuorossa mahtava pulkkaratsastus! Minä ja Iris päädyimme samaan ryhmään, ja Iriksen toiveesta pulkkaponiksemme päätyi tietenkin Cassu. Cassu onkin tälläiseen puuhaan aina varma valinta!
Kun kaikki olivat tyytyväisiä omaan ryhmäänsä ja poneihin, suunnistimme talliin laittamaan hevoset valmiiksi. Iris harjasi ja varusti Cassun, jonka aikana pohdiskelin pulkan kiinnitystä. Päädyimme epämääräiseen liinaviritykseen, jossa liinat lähtivät pulkasta ja kiinnittyivät satulan hihnoihin.
"Ovatko kaikki valmiita?" Huikkasin talliin samalla kun väkersin kypärän lukkoa kiinni. Yritin tähystää ponien karsinoihin, missä vaiheessa kaikki olivat. Vastaukset olivat myöntäviä, joten lähdimme kävelemään ulos. Kannoin pulkkaa sylissäni kentälle asti, jotta se ei laahaisi turhaan hiekalla. Jotkut idiootit kauempana kokeilivat rakettejaan jo nyt, mutta onneksi Cassu ja muut hevoset eivät niitä säikkyneet. Melle oli kyllä valinnut riehaan oikeat heposet!
Kentällä käänsimme hevoset asialliseen kaartoon, ja ratsastajat nousivat selkään ja matkustajat asettuivat pulkkiinsa. Jotkut päättivät vaihdella ratsastajaa, mutta Iris ja minä päätimme että Iris ratsastaa ja mä vaan pidän kiinni. Iris muutenkin tuntee Cassun paremmin ja tietää sen nappulat.
Aloitimme käynnissä kaikki yhtä aikaa. Kenttä oli melko muhkurainen, ja täytyi tehdä töitä, että sai pulkan pysymään tasapainossa. Ravia ja laukkaa kokeilimme yksi kerrallaan niin, että muut odottivat vuoroaan keskellä. Iris piti Cassun mahdollisimman rentona ja yritti ohjata ponia tasaisista kohdista. Meno oli silti aikamoista -kaikki tippuivat pulkistaan vähintään kerran ja naurusta ei meinannut tulla loppua! Kaiken kruunasi pulkkailun taitorata, joka piti suorittaa maastoradalla. Reittiin kuului kaikenmoisia mutkia, mäkiä, töyssyjä, esteitä ja hidasteita. Me lähdimme radalle kolmansina.
Aluksi oli ylämäki, jonka suoritimme ravissa. Yritin nojata pulkassa eteen, että Cassulla ei olisi niin kamala kiskominen. Ylämäen jälkeen nostimme laukan, joka tosin oli virhe, ja ryntäisimme pujotteluun. Töttöröt olivatkin tiheämmässä kuin luulimme, ja jyräsimme niiden yli, ja kaiken kukkuraksi pulkkamme kaatui kyljelleen pujottelun jälkeen. Tipahdin tietysti kyydistä lumikasaan ja Iriksellä kesti hetken, ennenkuin sai Cassun malttamaan odottamaan minua takaisin kyytiin. "Ptruuuuu, Cassu!" Iris nauroi vatsa kippuralla. Suoristin kypäräni nauraen ja kipusin takaisin pulkkaan. Jatkoimme loppurataa ravissa, ja se menikin ihan hyvin vaikka pulkka ei vieläkään ollut erityisen yhteistyöhaluinen.
Sitä mukaa kun tuli radalta, sai lähteä viemään jo poneja talliin. Saavuimme kaikki talliin ihan lumisina, punaposkisina ja nauravaisina. Se oli hauska kisa!
Kun ponit oli hoidettu huolellisesti pois, kävimme nopeasti vaihtamassa lumiset vaatteet kuiviin satulahuoneessa. Sitten lähdimme kävelemään Mellen talolle, joka sijaitsi ihan Nuppulan vieressä. Mellen talossa jo eteisessä kenkiä pois ottaessa nenääni tulvi jumalainen tuoksu. Tuoksu johdatteli meidät keittiöön, jossa oli suuri pöytä täynnä jos jonkinlaista herkkua. Silmäni sattuivat bongaamaan tiskipöydällä odottavan jättiläiskermakakun, joka suorastaan odottaisi ottajaansa.. nam. "Mmmm, näyttää hyvältä," joku totesi ja kaikki nyökkäilivät vastaukseksi. Ihmiset alkoivat hakeutua joillekin paikoille ja itsekin istahdin lähimmälle paikalle. Melle puhui ensin tallin 2014 tapahtumista ja kertoi tulevan vuoden suunnitelmista. Kippistimme Nuppulalle, ja sitten alkoikin itse ruokailu. Lappasin lautaselleni melkein kaiken hyvän näköisen, ja niin tekivät kaikki muutkin. Ruoka oli uskomattoman hyvää, ja vielä paremmalta se maistui iloisen rupattelun lomassa.
Kun kaikki olivat suorastaan syöneet itsensä ähkyyn, niin pääruokaa kuin kakkua myöten, Melle kilisti lasiaan merkiksi.
"Nyt on tinan valamisen aika!" Melle julisti, ja haki meille tinaa sekä kylmää vettä ämpäriin. Valoimme jokainen vuorotellen omat tinamme kauhoihin. Käänsin kauhan salamannopeasti ämpäriin, ja tina muotoutui hienosti kylmässä vedessä. Annoin sen hetken jäähtyä ja sitten nostin tinan sangosta. Melle osoitti valoa ja yritin tiirata tinan varjoa. "M?" kun tinan käänsi toisin päin, siitä muodoistui W. Ratsukseni maastoon päätyi siis Woogie. "Jes! Woogi on niin patalaiska pallero, että voin mennä ilman satulaa. En ainakaan jäädy!"
Pian kaikille oli hepat valittu, ja maastoreissu saattoi alkaa. Woogie hieman harmistui jouduttuaan ottamaan kuolaimet suuhunsa taas kerran -olihan heppa tehnyt hyvän työn jo pulkkaratsastuksen sarallakin. "Noh, Woogie. Tästä tulee kiva maastoreissu!" Sanoin kullanrautiaalle tammalle hymyillen.
"Melle, saat luvan puntata mut selkään" Ilmoitin tallinomistajalle kentällä. Melle riensi heittämään minut korkean Woogin selkään, ja teki saman myös muille. Sitten Melle hyppäsi oman ratsunsa selkään ja matka saattoi alkaa.
Kello oli jo hieman yli kuusi, eli virallinen rakettien ampumis lupa-aika. Muut ponit olivat hieman jännittyneitä, mutta Woogie ei värähtänytkään raketeista. Siksi sain kulkea Woogien kanssa viimeisenä, vahtimassa poniparkojen selustaa. Woogien selkä ei ollut mikään ihanin istua, mutta menetteli näin rauhallisella lenkillä. Olin tyytyväinen ratsuuni, sillä saatoin myös itse keskittyä ihailemaan rakettien räiskyntää. Iriksellä oli täysi työ pitää Vani hallinnassa, vaikka Vani yleensä itse rauhallisuus onkin.
Tallille selvisimme kumminkin ehjin nahoin, eikä kukaan ehtinyt tippua ponien sinkoiluista. Jälleen kerran hoidimme hevoset pois huolella, ja valmistelimme ne yöpuulle. Tallityöntekijä jäi tekemään iltatallin, kun me suuntasimme leirimajaan pelaamaan hauskoja leikkejä ja kertomaan kummitustarinoita. Fiilis oli hyvä ja meillä oli oikein hauskaa. Oli ehkä virhe syödä iltapalaa kesken kummitustarinoiden, sillä joku taisi vetäsitä omenanpalan väärään kurkkuun. Keskiyöhön mennessä minua alkoi jo väsyttää, mutta menin silti muiden mukaan ampumaan parit raketit. Raketit olivat superhienon näköisiä, eikä värejä oltu säästelty. Tästä oli hyvä nukahtaa upouuteen vuoteen 2015!
Olipas mukava tarina, eikä yhtään haittaa vaikka tuleekin myöhässä, sillä voin myöntää olevani itsekin ollut surkean epäaktiivinen, jonka olenet voinut huomata juurikin siitä, että joukkueita jne en kerennyt koskaan arpomaan Olen todella pahoillani omasta puolestani, asiaan tulee muutos
Kirjoitat todella selkeää ja hyvää tekstiä, jota on ilo lueskella ! Oli todella hienoa, että pääsit mukaan viettämään yhteistä uuttavuotta muiden tallilaistemme keskuudessa. Onneksi olit määrätietoinen ja osasit soveltaa hevosten suhteen, kun niitä tosiaan en arponut. Woogien kyytiin pääseminen lienee mukavaa vaihtelua tällaisten ponien jälkeen, heh !
Tästä tarinasta heittelen sulle 13ve kaappiin!
Terveisin, Melle